Arsene Wenger kohtaa Arsenal-miehistönsä kanssa keskiviikona ex-seuransa AS Monacon, jota ranskalainen luotasi 1990-luvun alussa menestyksekkäästi nousten maanosan valmentajien parhaimmistoon.

Kuten Arsenalissa, Wengerin Monacoon jättämä kädenjälki ei näy vain pokaaleissa vaan koko seuraorganisaatossa, jonka Wenger muokkasi monin osin aiempaa ammattimaisemmaksi.

Pelikentillä seurat ovat olleet kauniin ja hyökkäysvoittoisen jalkapallon sanansaattajina miehen alaisuudessa. Wenger voi katsoa saavutuksiaan ylpeänä.

– Olen todella ylpeä, kun olen saavuttanut tämän. Olen ollut onnekas saadessani työn, missä olen voinut vaikuttaa ihmisten elämiin positiivisella tavalla. Erikoisimmalta tuntuu se, että kaverit kuten Emmanuel Petit ja Lilian Thuram, jotka aikoinaan nostin edustukseen [Monacossa], ovat jo lopettaneet uransa, Wenger kommentoi FIFA.com:ssa.

– Valmentajana voi olla aina iloinen kun pelaajat voivat luoda hienot urat ja olen voinut auttaa heitä saavuttamaan jotain suurta elämässään.

Henry Wengerin talismaanina kahdessa seurassa

Wenger nosti Monacossa myös Thierry Henryn edustukseen. Hyökkääjätähti oli myöhemmin myös Arsenalin hyökkääjäikoni.

– Hänellä oli poikkeuksellisia teknisiä ominaisuuksia, hyvä ymmärrys pelistä ja hän oli myös erinomainen urheilija. Hänen nopeutensa ja voimansa oli jopa pelottavaa. Nostin hänet avaukseen ensi kertaa 17-vuotiaana, Wenger muisteli nuorta Henryä.

– Hän oli maailmanmestari 19-vuotiaana ja loikin erinomaisen uran vaikka koki vaikeuksia Italiassa [ennen Arsenal-pestiä]. Hän tuli tänne [Arsenaliin] 21-vuotiaana ja nousi nopeasti supertähdeksi täysin ansaitusti.