Huuhkajien unelma EM-kisapaikasta on lähes karannut sen jälkeen, kun tuloksena sunnuntain karsintapelistä oli 1-2-tappio Pohjois-Irlantia vastaan vieraskentältä.

Huuhkajat olivat jotenkin pelissä mukana ottelun alun, mutta virheet kostautuivat omassa päässä. Suomella oli ongelmia varsinkin vastustajan erikoistilanteissa ja vastaiskujen kanssa.

Suomen pallollinen pelaaminen ei toiminut isäntien kovan prässin alla ja Pohjois-Irlannilla tuntui olevan koko ajan miesylivoima joka puolella kenttää. Toisella puoliajalla peli tasaantui, koska Pohjois-Irlannille riitti pelin jäädyttäminen ja voiton varmistaminen.

Suomi on tuloksen myötä lohkossa neljäs ja mahdollisuudet edes jatkokarsintapaikkaan ovat ohuen ohuet. (lohkotilanne ja otteluohjelma).

Suomella oli suuret odotukset karsintojen suhteen. Lohkoarvontojen jälkeen tämän piti olla SE mahdollisuus Huuhkajille ottaa vihdoin arvokisapaikka, mutta taas jäädään nuolemaan näppejä.

Mikä siis on mättänyt?

Joulukuusi kuulosti hyvältä

Mixu Paatelainen otti Huuhkajien päävalmentajan pestin vastaan vuonna 2011 ja miehelle annettiin kahdet karsinnat aikaa tehdä tulosta. MM-karsinnat olivat ensin harjoitusta ja päätavoite oli kisapaikan saavuttaminen nyt EM-karsinnoista.

Matkan varrella on ollut rohkaiseviakin tuloksia. Espanja pakotettiin vieraissa 1-1-tasapeliin keväällä 2013. Ottelu jäi puheisiin Gijonin ihmeenä ottelupaikkakunnan mukaisesti. Harjoituspeleissä on voitettu Unkari-vieraissa ja pelattu Tshekkiä vastaan tasan – hyviä tuloksia kumpainenkin.

Paatelainen katsoi alusta lähtien Huuhkajien pärjäävän vain, mikäli se pystyisi ryhmänä saamaan jonkinlaisen yllätysmomentin vastustajistaan. Tästä ajatuksesta alettiin ajamaan sisään 4-3-2-1-kenttäryhmitystä eli ”joulukuusta”. Sitä Paatelainen oli käyttänyt jo Skotlannin liigassa hyvällä menestyksellä.

Joulukuusijärjestelmää ei juurikaan käytetä nykyjoukkueissa. Tunnetuin ryhmityksen käyttäjä seurajoukkuetasolla on ollut Carlo Ancelotti, joka käytti systeemiä AC Milanissa. Yllätysmomentti oli siis olemassa.

Järjestelmän käyttöön ottamista tuki esimerkiksi se, että Suomella ei ollut huipputason laitalinkkejä käytettävissään. Ryhmityksessä laitapakeilla on hyökkäyksiä vahvasti tukeva rooli, keskikentän kolmikko pitää kenttätasapainon hyvänä ja kahden ns. kymppipaikan miehen piti tuoda juonikuutta murtautumisiin. Teoriassa kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä hyötyjä ei ole nähty kuin välähdyksittäin.

Järjestelmä on näyttänyt pikemminkin sekoittavan pelaajia entistään. Puolustustilanteissa keskikentän ja puolustajien kommunikaatio ei ole toiminut ja vastustajien merkkauksissa on ollut epäselvyyttä.

Esimerkiksi Pohjois-Irlanti-ottelun ensimmäisessä takaiskussa Suomelta seitsemän pelaajaa juoksi linjassa oman maalin edustalle vastustajan vapaapotkun mukana. Rangaistusalueen rajalle jäi valtavasti tilaa, mistä maalikin syntyi. Tämä viittaa siihen, että pelaajat eivät olleet täysin varmoja tehtävistään. Jokainen pelasi varman päälle sijoittuen lähelle omaa maalia.

Seurajoukkueiden opit selkärangassa

Ryhmitys ei suoraan määritä tietenkään taktiikkaa ja pelaamista täysin vaan kyse on aina myös käytettävistä pelaajista, heidän ominaisuuksistaan ja kuinka heitä ohjeistetaan toimimaan. Ryhmitys kuitenkin antaa pelaajalle perusoletuksen roolistaan, positiostaan ja tehtävistään kentällä.

Onko tässä yritetty haukata liian suurta palaa?

Pelaajiin iskostetaan seurajoukkueiden oppeja päivästä toiseen, vuodesta toiseen ja nämä pitäisi osin unohtaa maajoukkueessa, joka kokoontuu vain muutaman viikon ajan vuodessa.

Onko käynyt niin, että joulukuusen opit ovat vain sekoittaneet pelaajien pasmoja. Tällainen karrikointi on helppo vetää, kun katsoo pelaajien virhearviointeja jo aivan perusasioista lähtien.

Tiukassa tilanteessa ihminen toimii alitajuisesti selkärankaan iskostettujen oppien mukaan. Ovatko nämä asiat seurajoukkueessa päivästä toiseen käytyjä teemoja vai silloin tällöin maajoukkueessa vaadittuja malleja?

Mixun riskipeli kääntynyt itseään vastaan

Sanoisin, että Paatelainen on ottanut tietoisen riskin joulukuusijärjestelmän suhteen. Mahdollisuutena oli saada etua, minkä avulla joukkue voisi mitellä ykisilötasolla parempia ryhmiä vastaan.

Edut eivät ole toteutuneet vaan Mixun käsiin on jäänyt järjestelmän uhat: joukkue ei ole löytänyt synergiaetuja vaan lopputuloksena on ollut epävarmuutta ratkaisevilla hetkillä.

Uskon, että Mixu on ollut pelaajien keskuudessa pidetty valmentaja ja on hoitanut yksilövalmentamisen erinomaisesti. Joukkue on harjoituksissa huokunut positiivisuutta ja hyvää yhteishenkeä. Tämä ei ole kuitenkaan poistanut pelillisiä ongelmia.

Mitä seuraavaksi?

Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja ehti kertoa heti ottelun jälkeen, että ”karsinnat halutaan viedä loppuun tällä miehistöllä” tarkoittaen, että valmennusjohto jatkaa.

Niin tai näin, Paatelaisen pesti on lähestyy loppuaan, oli se sitten lähiaikoina tai karsintojen päätyttyä.

Korvaajista kaksi kotimaista vaihtoehtoa on ollut ihmisten huulilla: valmennustiimissä taustalla oleva HJK-luotsi Mika Lehkosuo ja Sami Hyypiä, joka toimi Paatelaisen pestin alkumetreillä niin ikään valmennustiimissä ennen seurajoukkuepestejään.

Lehkosuolla on seurajoukkuetasolla ainutlaatuinen projekti vasta aluillaan HJK:n kanssa ja itse pidän näistä vaihtoehdoista todennäköisempänä Hyypiää, joka on vapailla markkinoilla.

Kai Lintinen
Twitter: @kailintinen