Se mitä pitikin tapahtua ennen pitkää. Siinä vastaus otsikon kysymykseen.

Vuonna 2010 Sevilla muni pellavapäisen kotkanpojan Antti Muurisen oppiin. Lupauksen odotettiin kuoriutuvan ennen pitkää esiin, ja niin kävikin eräänä elokuisena iltana Töölössä. Kun HJK:n ja Schalken välinen peli vihellettiin päättyneeksi, paistatteli Pukki median edessä kahden maalin tekijänä.

Elokuista iltaa seurasi valkea talvi: miljoonasiirto bundesliigaseuraan ja pari maalia Gelsenkirchenin debyytissä piti olla alkusoittoa uuden Kuninkaan taikka vähintään Messi(aan) tulolle.

Huomiokyvyn häiriintyminen, lisääntynyt puheliaisuus, kohonnut mieliala ja ylikorostunut itseluottamus. Puhumme paitsi joistakin manian oireista, mutta myös tavasta, jolla Pukkiin alettiin suhtautua. Uskottiin perusteettomasti kykyihin, joista ei ollut todellista näyttöä.

Totuus on juuri siksi niin ärsyttävä, että sillä on tapana tulla esiin. Näin tapahtui myös Teemu Pukin kohdalla. Yksi sadun tunnusmerkeistä on, että ne loppuvat lyhyeen.

Pukilla on peruspelaamisessa sen tason puutteet, ettei koskaan katutaitelijat suurissa kaupungeissa tule maalailemaan kuvia hyökkääjästä, jolla on haukan aistit maalin edessä. Sen sijaan Pukilla on muutamia kykyjä, joilla hän voi luoda suomalaisittain mallikelpoisen uran.

Kun Celtic jäi taakse, tätä Pukki tekee nyt seuraavat vuodet pelillisessä kodissaan Bröndby IF:ssä. Luo sellaista uraa, joka tason puolesta on pelaajalle oikea.

Pukin satu on ohi, mutta hänen tarinansa on vasta alussa.

Jaakko Käyhkö
Twitter: @JaakkoKayhko