KOMMENTTI: Lapsellista ruikuttamista tammikuun siirtoikkunassa: ”Lihoiksi vain!”

Taas eletään sitä aikaa, kun jalkapallomaailmassa on enemmän huhuja kuin pelaajia. Siirtoikkuna on auki, samoin uutis- ja huhutaivas.

Yhtä asiaa en näissä siirtokuvioissa ymmärrä. Jos pelaaja ei saa lainkaan peliaikaa joukkueessaan ja harjoitteleekin vaikkapa reservien tai juniorijoukkueen kanssa, mikä järki sellainen pelaaja on pitää seurassa?

Hyvä esimerkki on Manchester Unitedin Memphis Depay. 20 minuuttia peliaikaa Valioliigassa tällä kaudella! Hänestä maksettiin toissa kesänä PSV:lle 34 miljoonaa euroa. Ja nyt miehellä ei ole mitään käyttöä. Silti ManU hylkäsi Lyonin tekemän tarjouksen pelaajasta.

On selvää, että liian isolla tappiolla kukaan ei halua pelaajia myydä. Mutta joskus olisi hyväksyttävä sekin fakta, että virheitä sattuu. Memphis Depayn hankkiminen oli sellainen.

Morgan Schneiderlinin kohdalla United otti takkiin noin 10 miljoonaa euroa. Tosin osa siitä tulee takaisin jo kevään aikana, kun palkanmaksuvastuu siirtyi Evertonille. Ranskalaisen tilipussiin kilahti noin 450 000 euroa kuussa. Tässä katsannossa Memphisistä halutaan varmasti riittävän hyvä hinta.

Tilanteessa ei ole järkeä seuralle, eikä pelaajalle. 22-vuotiaan nuorukaisen olisi saatava peliaikaa vakituisesti vaikka väkisin, muuten kehitysjuna menee. Ja samanlaisia esimerkkejä on maailma pullollaan. Eräs Gabigol kärvistelee parhaillaan Internazionalessa tismalleen samassa tilanteessa.

Toinen mielenkiintoinen tapaus on West Hamin ja Dimitri Payet’n välinen pattitilanne. Isoegoinen ranskalainen ilmoitti, ettei halua enää pelata joukkueessa. Vähintään yhtä isoegoinen manageri Slaven Bilic vastasi, että sitten et pelaa, mutta emme myy sinua mistään hinnasta.

Ja taas voimme kysyä, kuka hyötyy? Seura maksaa valtavasti palkkaa, mutta pelaaja ei ole kentällä. Tai jos hänet sinne pakotetaan – kuten todennäköisesti käy – mahtaa hän antaa kaikkensa joukkueelle. Tässä tapauksessa suurin syyllinen on toki Payet. Hänen olisi nyt nieltävä ylpeytensä ja annettava kaikkensa joukkueen eteen. Viime kaudella West Ham menestyi, Payet loisti ja kaikki olivat tyytyväisiä.

On todella lapsellista alkaa ruikuttaa nyt, kun West Hamin peli ei toimi. Juuri suurten pelaajien olisi nyt noustava esiin ja autettava esimerkillään. Sen sijaan Payet on valinnut marttyyrimaisen ruikuttamisen tien.

On kiinnostavaa nähdä, pystyykö Bilic pitämään lupauksensa. Mielestäni olisi Payet’lle ihan oikein, ettei häntä myytäisi. West Hamin johtokunta voi toki lanata managerin uhon niin halutessaan. Ja jos järjellä ajatellaan, minä ainakin laittaisin Payet’n lihoiksi tässä tilanteessa – vaikka pieni näpäyttäminen hyvää tekisikin.

LAURI HOLLO