Miettikääpä moista tilannetta Englannin Valioliigassa: viisi joukkuetta taistelee kärjessä vain muutaman pisteen erolla, kun sarjaa on jäljellä kymmenen kierrosta – kevään kliimaksi on huumaavampi kuin aikoihin.

Nythän tilanne on juuri tämä – kunhan poistetaan sarjataulukosta kaikkia muita kymmenen pistettä edellä oleva suvereeni Chelsea. Joten voitaisiinko Chelsea poistaa sieltä kärjestä häiritsemästä kaikkien aikojen tasaisinta mestaruustaistelua?

Valioliiga on ollut harvainvaltaa. Vuosi sitten Leicester vei mestaruuden kymmenellä pisteellä, vuotta aiemmin Chelsea kahdeksalla. 2014 keväällä nähtiin sentään kolmen suuren taistelu, kun mestaruuden napannut Manchester City keräsi 86 pistettä, kakkonen Liverpool 84 ja kolmonen Chelsea 82.

2013 Manchester United juhli mestaruutta 11 pisteen erolla.

2012 Manchesterin joukkueiden jäsentenvälinen ratkesi maalierolla, kun City onnistui iskemään dramaattisella tavalla Queens Park Rangersia vastaan kaksi maalia yliajalla päätösottelussa. Kaikki muut tosin jäivät manchesterilaisista 20 pistettä.

Mutta takaisin asiaan. Ihmeen usein Valioliigassa on ollut yksi ylitse muiden. TV-rahaa sataa nykyisin kaikille joukkueille kuin mannaa taivaasta Raamatun ajan israelilaisille. Tietysti suuret saavat enemmän, mutta kaiken järjen mukaan kärjen pitäisi olla paljon tasaisempi kuin se on ollut.

Miksi näin on? Tämän ja viime kauden osalta selitys on suht yksinkertainen; kumpikaan mestareista ei ole joutunut pelaamaan europelejä. Jokin kansainvälisessä kalenterissa ja kansallisten sarjojen otteluohjelmassa ei natsaa – pelejä on yksinkertaisesti liian paljon. Ja palautumisaika pelien välillä liian lyhyt; usein seuroille maltaita maksavien TV-kanavien painostuksen vuoksi.

Chelsea on pelannut tällä kaudella Valioliigan avauspäivän jälkeen 35 ottelua. Manchester United on pelannut 47, Manchester City 45, Arsenal 42.

Viime kaudella Leicester pelasi yhteensä 43 ottelua koko liigakauden aikana. Manchester City ja Manchester United 59, Arsenal 53, Chelsea 52. On selvää, että etu on niillä, jotka eivät ole eurokentillä. Tässä katsannossa Chelsean viime kauden totaalikyykky Valioliigassa oli Antonio Contelle siunaus – nyt hän näyttää messiaalta.

Hyvä kysymys on, mitä asialle voi tehdä? Tuskin yhtään mitään. Liigan lisäksi brittiseuroilla on FA Cup ja Liigacup, parhailla Mestarien liiga ja Eurooppa-liiga. Raha ratkaisee. Mitä enemmän huippujoukkueiden pelejä, sitä enemmän kahisevaa eri kilpailuja järjestävien instanssien kassaan. Se on pelin henki, kun viihdebisnestä tehdään.

Mutta palatakseni alkuperäiseen asetelmaan; olisipa hienoa, jos Chelsea poistettaisiin nyt sarjataulukosta, ja viisi joukkuetta kamppailisi tasapäin mestaruudesta. Ja sitten Paavo Väyrysestä tulisi Suomen presidentti ja Huuhkajat selviytyisi MM-lopputurnaukseen…

Lauri Hollo

(Edit 20.3. klo 12:30: Vuonna 2012 Manchester Cityn päätöspelin vastustaja oli QPR, ei Swansea)