Jasse Tuominen, 21, otti ison loikan urallaan eteenpäin, kun hän siirtyi maaliskuussa FC Lahdesta Valko-Venäjän suurseuraan FK BATE Borisoviin kolmen vuoden sopimuksella.

Unelmasiirtoa seurasi kuitenkin ikävä loukkaantuminen. Tuominen sai paikan avauskokoonpanossa jo kolmannessa ottelussaan, mutta ehti pelata vain tunnin, kunnes vastustaja potkaisi häntä takaapäin.

Lahtelaishyökkääjä kävi näyttämässä polveaan Saksassa. Viimeiset kolme viikkoa harjoittelu on onnistunut fysion johdolla ilman keppejä, ja parin viikon päästä Tuominen pääsee jälleen treenaamaan tosissaan.

Hän uskoo, että päävalmentaja Aljaksandr Jermakovitsh antaa hänelle pian uuden mahdollisuuden.

– Seura ei hommannut minua tulevaisuutta varten. He odottavat, että pelaan heti, kun olen kunnossa, kertoo Tuominen ESS:n haastattelussa.

BATE on Euroopankin mittarilla erittäin kova seura. Joukkue on pelannut tällä vuosikymmenellä neljä kertaa Mestarien liigan lohkovaiheessa ja kotimaassaan se on täysin ylivoimainen. Valko-Venäjän mestaruus on mennyt BATElle jo viimeiset yksitoista kertaa putkeen.

Tuomisen mukaan hyppy isompiin ympyröihin ei kuitenkaan tuntunut mahdottomalta.

– Tekeminen seurassa on kaikin puolin ammattimaista. Resurssit ovat eri luokkaa kuin Suomessa. Täällä on kaikki mahdollisuudet keskittyä futikseen. Ei tarvitse huolehtia, jos joku paikka kiristää. Lahdessa sellainen oli enemmän pelaajan omalla vastuulla. Täällä kysytään, vaikka et sanoisi.

– Sarja on kovempi kuin Veikkausliiga, mutta steppi ei ole järjetön. Pelaaminen on paljon fyysisempää ja nopeampaa kuin Suomessa. Treeneissä mennään paljon yhdellä, kahdella kosketuksella.

Pääkaupunki Minskissä asuva suomalaishyökkääjä on otettu hyvin vastaan Borisovissa, vaikka hän myöntää, että hänellä oli epäilyksensä koko siirrosta ja uudesta maasta.

– Kauden ensimmäisessä fanitapaamisessa ensimmäinen kysymys oli, pystytkö juomaan viisi litraa valkovenäläistä vodkaa. Vastasin, etten ole kokeillut.

– Niitä puheita kuuli, että maa on Euroopan viimeinen diktatuuri. Onhan täällä mielenosoituksia ollut, mutta minulle Minsk on ollut positiivinen yllätys. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Kaupunki on turvallinen ja tosi siisti. Täällä ei näy roskia, eikä kukaan kävele päin punaisia. En minäkään.