HIFK:n taistelu sarjapaikasta pysyi elossa, kun RoPS kaatui kotikentällä 120-vuotisjuhlaottelussa niukasti maalein 1-0. Yksi IFK:n sankareista oli topparina 90 minuuttia luutinut Tuomas Aho.

Mikäli IFK säilyttää sarjapaikkansa, saa seura kiittää Ahoa. Viime kauteen lopettanut puolustaja vietti mukavia jalkapalloilijan eläkepäiviä, kun IFK:n toppariosastolta alkoi putoamaan miehiä yksi kerrallaan lasaretin puolelle. Lopulta IFK:n päävalmentaja Antti Muurinen soitti Aholle, soitti uudestaan ja soitti vielä kerran. Haalarit oli taas puettava päälle.

– Antti soitteli ja pyyteli lähtisinkö mukaan. Muutaman kerran ehdin jo kieltäytyä, en ollut sellaisessa kunnossa, että se olisi kivaa. Mutta sitten kun hätä oli suurin, ajattelin, että treenaan itseni kuntoon Kouvolassa ja pelaan pelit täällä, Aho kertaa SuomiFutis-sivustolle päätöstään liittyä vielä loppukaudeksi IFK:hon.

Pelituntumaa haettiin Kaakkois-Suomen 6. divisioonasta. Aho piti kuntoa yllä 10-paikalla ja viimeisteli kahdeksan osumaa. Nopeasti keskuspuolustaja olikin jo IFK:n avauskokoonpanossa.

– Muutamat treenit vedin yksin metsässä, sitten 45-minuuttinen Turussa ja sen jälkeen on vedetty 90-minuuttisia. Kyllähän se palautumisaika lasketaan nykyään päivissä, eikä tunneissa, 36-vuotias toppari tunnustaa.

Hyppäys Veikkausliigaan on sujunut olosuhteisiin nähden loistavasti. Haastattelun aikana nykyiset ja entiset pelikaverit taputtavat konkaria olalle, eikä turhaan. RoPS:a vastaan Aho piti tähtipelaaja Emeka Ezen upeasti pihdeissään. Seitsemän sarjatason hyppäys ylöspäin on silti miehen mukaan melkoinen.

– Kyllä siinä kymppipaikalla saa itsensä puhki juosta. Fysiikka pysyy kunnossa, mutta kyllähän Veikkausliigassa tilanteet tulevat ihan hirvittävän paljon nopeammin. Pelaajat ovat vahvempia ja nopeampia, mutta ei se jalkapallo ole puolessa vuodessa ehtinyt niin paljon muuttua, Aho muistuttaa.

RoPS:a vastaan IFK antoi kentällä kaikkensa. Pekka Sihvolan onnekas laukaus toi todella tärkeät kolme pistettä. RoPS hallitsi varsinkin ensimmäisellä puoliajalla peliä mielin määrin, mutta maalintekopaikoille se ei päässyt. Aho ja Nosh A Lody pitivät IFK:n puolustuslinjan tiiviinä.

– Tarkoitus oli ottaa ylempää kiinni, mutta ei siinä onnistuttu. RoPS otti pallonhallinnan ja tyydyttiin vähän liikaa peruutteluun. Onneksi onnistuttiin pitämään puolustus tiiviinä. Se on aina se varavaihtoehto, että puolustetaan alhaalta.

IFK nousi voiton myötä jo neljän pisteen päähän PS Kemistä, joka on sarjassa kymmenentenä, eli viimeisellä sarjapaikkaan oikeuttavalla sijalla. Pelillisesti IFK:lla riittää tekemistä, mutta jos kentällä nähdään samanlaista taistelua kuin lauantaina RoPS:a vastaan, pisteitä luulisi tulevan.

– Tämä on hieno ja tiivis yhteisö, joka puhaltaa yhteen hiileen. Siksi halusin lähteä mukaan, että jos pystyn jotenkin auttamaan kentällä, kentän ulkopuolella tai kopissa. Ja että saisimme pidettyä IFK:n Veikkausliigassa, jonne tämä seura mielestäni ehdottomasti kuuluu, Aho sanoo vakavalla äänellä.

Helsingin IFK tarvitsee nyt Ahon kaltaisia pelaajia, jotka ovat valmiit tekemään kaikkensa joukkueen ja seuran eteen. 120-vuotiaalla seuralla on suuria ongelmia kabineteissa, eikä pelillisessä ilmeessäkään ole kehumista. Sydäntä seurasta kuitenkin löytyy, niin katsomosta kuin kentältä. Silloin myöskään hyppäys 6. divisioonasta Veikkausliigaan ei ole temppu eikä mikään.

Lue myös juttu HIFK:n nykyisestä tilanteesta tästä linkistä.