Erikoishaastattelussa MYPA-kärki Pekka Sihvola – "Hyökkääjälle maalit ovat aina hyvä näyttö CV:ssä"

MYPA-hyökkääjä Pekka Sihvola vastaa SuomiFutis-sivuston haastattelussa esimerkiksi kysymykseen, miksi hänen tiensä kotimaisen pääsarjajalkapalloilun huipulle on ollut niin kivikkoinen. 28-vuotias FC Hongan kasvatti kertoo myös maalinteon sietämättömästä vaikeudesta.

Iskit viime kaudella Veikkausliigassa yhdeksän maalia ja tälläkin kaudelle verkko on heilunut jo kolmesti. Mitkä ominaisuudet tekevät sinusta hyvän maalintekijän?

Aika pahan kysymyksen heitit.

Ensinnäkin luulen, että maalintekijällä pitää olla tietyntyyppinen luonne. Täytyy hakeutua maalipaikoille rohkeasti ja välillä jopa röyhkeästi – pitää pystyä haistamaan ne oikeat tilanteet.

Fyysisesti tietysti pitää pyrkiä menemään tilanteet loppuun asti. Sitä kautta niitä maaleja tulee.

Kun paikkoja sitten tulee, niin välillä menee paremmalla prosentilla sisään ja välillä ei. Esimerkiksi viime kaudella Hakan paidassa vaikka tein tosiaan monta maalia, oli kuitenkin sellainen fiilis, että olisi voinut tehdä vielä tuplasti enemmän. Paikkoja kyllä siunaantui riittävästi. Tärkeintä hyökkääjälle onkin, että pääsee juuri niille mestoille, joista maaleja voi tehdä.

Löit itsesi tosiaan kunnolla läpi Veikkausliigassa vasta viime kaudella Hakan paidassa. Mikä matkaasi kotimaiselle huipulle on hidastuttanut?

Se on hyvä kysymys. Kysehän on pienistä asioista. Näissä on aina niin monta tekijää mukana. Yksi juttu tietenkin on, että täytyy onnistua näyttöpaikoissa – ja aiemmin en ole onnistunut.

Ei tähän tietenkään ole mitään yksiselitteistä syytä. Olen ollut aiemminkin liigajoukkueiden mukana (Jokerit/2003, FC Honka/2006), silloin ei saanut sitä saumaa. Ja jos sitten sain jonkinlaisen näyttöpaikan, en onnistunut käyttämään sitä.

Oikeastaan kausi FC Lahdessa (2010) oli ensimmäinen vuosi, kun sain kunnolla roolia. Jos saa vaikkapa vartin peliaikaa, ei siinä ajassa ehdi näyttämään.

Vietit talven 2004-05 Chilessä yhdessä nykyisen futsal-ammattilaisen Panu Aution kanssa. Teillä oli kunnianhimoinen tavoite olla ensimmäisiä suomalaisia eteläamerikkalaisessa pääsarjassa. Kertoisitko hieman tuosta kokemuksesta?

Se oli sellainen päähänpisto, että lähdetään kokeilemaan siipiä. Meillä oli kontakteja sinne, mikä helpotti lähtemistä.

Reissussa oli muitakin tavoitteita kuin pelkkä jalkapalloilu. Halusimme nähdä maailmaa ja tutustua kulttuuriin ja siihen paikalliseen elämänmenoon.

Saimme lopulta tarjouksia toiseksi korkeimmalta sarjatasolta, mutta halusimme vielä yrittää pääsarjaan. Emme kuitenkaan tarttuneet lopulta tarjouksiin vaan palasimme maaliskuussa Suomeen, kun sarjat täällä olivat käynnistymässä.

Kaiken kaikkiaan matka oli huikea kokemus. Opin kieltä ja kulttuuria ja olihan se jalkapalloilunkin kannalta ihan erilainen maailma.

Vieläkö ulkomaat kiinnostavat?

Miksi ei. Minulla oli jo talvella joitakin virityksiä.

Kyllä hyökkääjälle maalit ovat aina hyvä näyttö CV:ssä. Sitä kautta seurat kiinnostuvat. Jos joku hyvä vaihtoehto osuu kohdalle, niin miksi ei.

MYPA-valmentaja Toni Korkeakunnas antaa itsestään kuvan erittäin pelaajaläheisenä valmentajana. Miten itse luonnehtisit hänen metodejaan?

Olet ihan oikeassa.

Hän saa luotua hyvän ilmapiirin joukkueeseen. Se on todella tärkeää sellaisissa tilanteessa kuin missä mekin lähdimme kauteen; ainoastaan me uskoimme silloin ryhmäämme. Mielestäni tämä usko on heijastunut hyvin kentälle.

Hänen kanssaan voi myös aina mennä juttelemaan mistä tahansa. Ovi on aina auki. Ei ole olemassa mitään isoa aukkoa pelaajien ja valmennusjohdon välillä, ja se on tärkeää. Pelaajat tykkäävät tällaisesta tilanteesta.

Haastattelu: Jaakko Käyhkö