Vuonna 2010 nappulakengät naulaan iskenyt topparilegenda Hannu Tihinen soi hetken aikaansa SuomiFutis-sivuston toimitukselle Respect-ottelun tiedotustilaisuuden yhteydessä. Teimme ”Tihin” kanssa lyhyen läpileikkauksen hänen uraansa Olympiastadionin ylväissä maisemissa.

Respect-ottelun kaltainen tapahtuma järjestetään ensimmäistä kertaa Suomessa. Minkälaisia tuntemuksia koitos herättää?

Tämä on mielestäni upea kunnianosoitus koko meidän maajoukkuetta kohtaan ja niitä pelaajia kohtaan, jotka pääsevät mukaan. Tämä on erittäin hienoa, että tällainen ottelu järjestetään.

Kutsuit otteluun vastapelaajaksi norjalaista Hönefossia nykyisin valmentavan Leif Gunnar Smerudin. Miksi juuri hänet?

Kun menin aikoinaan HJK:sta Viking Stavangeriin, hän oli paras kaverini siellä. Hän opetti kädestä pitäen norjan kielen; tällä tavalla puhutaan ja tällä murteella. Hän on pysynyt parhaimpana kaverina ulkomailta. Pidemmän aikaan olemme olleet hyviä ystäviä.

Redbet tarjoaa 25 ILMAISKIERROSTA Zombies-videoslottiin!

Kultainen sukupolvi jättää ottelussa jäähyväiset Olympiastadionilla. Miten vetäisit yhteen kokemuksiasi pyhätöstä?

Täällä on ollut paljon hienoja hetkiä. Täällä on tehty maaleja, saalistettu hienoja voittoja – joskus on saattanut olla katkeria tappioitakin. Tämä on ollut kotistadion, joten hienoa, että pääsemme täällä viimeisen ottelun pelaamaan.

Nouseeko mikään täällä pelattu ottelu muistoissasi ylitse muiden?

Henkilökohtaisesti tietenkin ensimmäinen maaottelu täällä kesäkuussa vuonna 1999 Turkkia vastaan. Olin tainnut luvata tehdä maalin edellisenä päivänä lehdessä, jos pääsen kentälle. Kun 10 peliminuuttia oli takana, pääsin pistämään pallon Turkin verkkoon tuossa (osoittaa rangaistusalueelle). Se oli tietysti henkilökohtaisesti hieno hetki, vaikka emme ottelua voittaneetkaan.

Toinen mikä tulee mieleen, on Kreikka 5-1-kotivoitto. Me olimme siinä ottelussa ylivoimaisia! Puoli vuotta myöhemmin he olivat Euroopan mestareita – tällaista tämä jalkapallo on.

Kreikka-ottelu näytti kenties konkreettisimmin sen, miten kova joukkue teillä olikaan kasassa. Silti arvokisapaikka jäi saavuttamatta. Nyt kun palaat tuohon aikaan, niin miksi lopullinen tavoite jäi saavuttamatta?

Tietysti puolustajan näkökulmasta sanoisin, että meillä ei ollut hyökkääjää, joka olisi tehnyt maalit (nauraa).

Melkein jopa parhaimmat karsinnat oli Roy Hodgsonin aikaan. Me olimme itseluottamusta täynnä kentälle mennessämme. Joka kerta tiesimme saavamme tulosta aikaan.

Sinällään se ei niin kauaksi jäänytkään. Portugalissa viimeisessä ottelussa periaatteessa taktiikka meni ihan putkeen; pidimme nollan niin kauan kuin mahdollista ja lopussa oli tarkoitus tehdä muutama maali – mutta emme onnistuneet siinä.

Me emme kuitenkaan olleet riittävän hyviä mennäksemme kisoihin. Vaikka olimme kultainen sukupolvi, emme olleet timanttinen sukupolvi, joka olisi onnistunut viemään Suomen kisoihin.

Vaikka jalkapallourasi pelaajana on ohi, jatkat kuningaslajin parissa. Onko työpöydälläsi tällä hetkellä mitään konkreettista?

En osaa vielä tarkalleen sanoa. Lokakuussa on tietenkin Palloliiton puheenjohtajavaalit. Ne tietysti näyttävät varmasti vähän suuntaa. Sen pidemmälle en ole miettinyt.

Minulla on riittävästi puuhaa Jalkapallon Pelaajayhdistyksen parissa. Olen siellä puheenjohtajana hallituksessa. Pääsen suomalaiseen jalkapalloon kunnolla sisälle, joten tämä on erittäin hieno asia.

Olet tehnyt hienon ja merkittävän pelaajauran, mutta löytyykö historiastasi toteutumatonta siirtoa, mikä on jäänyt harmittamaan?

Silloin kun olin West Hamissa (vuonna 2001) kolme kuukautta lainalla, seurat olivat tehneet sopimuksen, että jos poika on tarpeeksi hyvä, pelaaja voidaan lunastaa omaksi tällä ja tällä summalla. Se jakso menikin siellä merkillisen hyvin.

Tietyllä henkilöllä Stavangerissä oli kuitenkin sellainen ajatus, että ehkä voimme saada vähän enemmän rahaa vielä irti. He eivät sitten suostuneet myymään sillä hinnalla, mitä oli aiemmin sovittu. Olisin itse halunnut jäädä Lontooseen, mutta Stavangerissä sanoivat vaan, että takaisin tänne, sinulla on sopimus täällä. Tämä tietysti jäi harmittamaan.

Näin jälkikäteen ajatellen, niin voi olla, etten olisi päässyt pelaamaan Mestarien liigaa, en olisi päässyt mestaruuksia voittamaan Sveitsissä tai Belgiassa, enkä olisi ehkä päässyt maalejakaan tekemään Mestarien liigassa (jos West Ham -siirto olisi toteutunut).

Olisi jäänyt takavasara tekemättä?

Olisi todennäköisesti jäänyt tekemättä – tai sitten olisi tullut monta. Totta kai sinä hetkenä, ne seuraavat kuukaudet olivat tosi vaikeita. Mutta jälkikäteen olen ollut erittäin tyytyväinen, että olen päässyt tällaisen uran tekemään.

Jaakko Käyhkö

Redbet tarjoaa 25 ILMAISKIERROSTA Zombies-videoslottiin!