Urheilulehti kertoi perjantaina verkkosivuillaan, että HJK peluuttaa mahdollisessa liigacupin välieräottelussaan farmijoukkuettaan, koska Veikkausliiga ja seura eivät löytäneet yhteisymmärrystä pelipäivän suhteen.

Mahdollisen välieräpelin aikaan HJK leireilee ulkomailla. Seura oli lehden haastatteleman HJK-pomo Olli-Pekka Lyytikäisen mukaan ilmoittanut ajoissa leiristä, mutta Veikkausliigan mukaan ottelua ei ole mahdollista siirtää. Jos HJK selvittää puolivälieräottelunsa, joutuu se siis marssittamaan kentälle välierään joukkueellisen Klubi O4:n ja A-junioreiden pelaajia sekä edustusryhmän jämiä.

Vuosien saatossa on nähty, ettei liigacup juuri kiinnosta seuroja tai oikeastaan ketään muutakaan. On silti häväistys kilpailua kohtaan, ettei näin yksinkertaista asiaa saatu järjestetyksi. Onko suomalaisessa jalkapallossa liikaa tapahtumia talven ja alkukevään aikana, että osapuolten oli mahdotonta sovittaa aikataulujaan yhteen?

Tuskinpa.

Todennäköisesti asiaa ei saatu kuntoon, koska sitä ei välitetty hoitaa kuntoon. Surullista. Kuinkahan moni katsoja välittää tulla paikalle, jos ”HJK” välierävaiheessa pelaa? Kenties ne uskollisimmat, katsojat ja fanit; he kun taitavat olla ne ainoat, jotka todella välittävät.

Maine ja mielikuvat

Veikkausliiga ja monet seurat ovat pyrkineet täyttämään katsomot ja herättämään kiinnostusta kotimaisen jalkapallon ympärillä. Tällaiset ikävät välikohtaukset vetävät maton kaiken hyvän työn alta. On turha kehua omaa tuotetta, jos ei itse arvosta sitä. Jos Matti Meikäläinen halutaan jälkikasvunsa kanssa katsomoon, tällaisille skandaaleille ei ole sijaa.

Toisaalta liigacupin järjestelyt ovat niin kehnot, että voisi jopa luulla, ettei ihmisiä haluta paikalle.

Eräs tuttavani kirosi taannoin liigacupin ottelutapahtumaa. Hän oli istunut kohmeisessa hallissa seuraamassa peliä, jossa molemmat joukkueet varoivat loukkaantumisia. Sanoin, että onhan se ymmärrettävää. Olosuhteille kun ei voi mitään.

Joillekin asioille silti voisi tehdä jotain, hän vastasi. Saniteettitilat löytyivät läheisestä metsästä. Matsi maksoi enemmän kuin liigapeli. Poloinen ei myöskään ollut varautunut jäiseen halliin, joten miehen oli pompittava tasaisin väliajoin, jotta veri kiertäisi. Kahvi pelasti onneksi suuremmilta paleltumilta.

Että tervetuloa vaan uudelleen.

Aika katsoa peiliin

Olen usein sanonut, että kotimainen futis on mainettaan ja yleisiä mielikuvia parempaa viihdettä. Että totuus vaan suurimmalla osalla meistä taipuu mielikuvien edessä, kuin ruoho tuulessa jalkapallokentällä. Fakta on kuitenkin se, että mielikuvat määrittelevät monessa tapauksessa tuotteen lopullisen arvon.

Satunnaisseuraajalle ei ole enää merkitystä kuka pelaa, missä pelaa ja mistä pelataan, jos lähtökohtaisesti koko juttu ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei kukaan jaksa innostua, jos tuotteen tai tapahtuman ajatellaan olevan pelkkää puuhastelua.

Suomalaisen jalkapallojohdon täytyy olla nyt rehellinen itselleen. Jos jalkapallosta halutaan nykyistä suurempi asia Suomessa, täytyy tehdä enemmän ja paremmin. Poppakonsteja ei olemassa, joten mitään niksipankkia on turha vetää esiin.

On lähdettävä perusasioista. Esimerkiksi siitä, että parhaat pelaavat liigacupin välierässä.

Puuhastelun aika on saatava päätökseen.

Jaakko Käyhkö, (twitter@JaakkoKayhko)