Manchester Unitedin manageri Alex Fergusonin jääminen eläkkeelle merkitsee yhden aikakauden päättymistä kansainvälisessä jalkapallossa. Glasgowlainen on tehnyt niin hyvin työnsä, että Fergusonin seuraaja joutuu haastavaan pestiin.

Skottimanageri ehti valmentaa Manchesterissä 26 vuotta. Tuon ajanjakson aikana 71-vuotias konkari on voittanut peräti 38 pokaalia. Fergusonin uran kruunaa kuluva kausi, jonka päätteeksi hän juhlii Englannin mestaruutta 20:ttä kertaa urallaan.

Saavutuksia ja lukemia, joita tuskin tullaan rikkomaan vähään aikaan. Fergusonin ManU-urassa on kultareunus, mutta historia voisi olla yhtä hyvin aivan toisennäköinen.

Luottamus

Vuonna 1986 ManU-peräsimeen hypännyt entinen baarinpitäjä oli tiettävästi lähellä saada potkut heti muutama vuosi nimityksensä jälkeen, kun tulokset antoivat odottaa. Seurajohdon luottamus kuitenkin kannatti ja ensiksi tuli FA Cupin voitto ja pian jo pokaalit seurasivat toisiaan.

Jos Ferguson olisi hypännyt valioliigaseuran peräsimeen nykyisellä aikakaudella, jolloin kärsivällisyys on lähinnä pelkkää sanahelinää lehdistötilaisuuksissa, miten Fergusonin olisi käynyt. Harvassa ovat nykyisin ne paikat, jossa on edes teoriassa mahdollista rakentaa sellaista jatkuvuutta, mitä Ferguson on luonut.

Fergusonin suurin saavutus ei olekaan yksittäiset suuret voitot, vaan koko hänen elämäntyönsä. Vaikka mies poistuu toimistolta, hänen jälkensä heijastelee seuran toiminnassa vielä pitkään. Moni on kirjoituttanut nimensä seuran historiankirjaan – mutta Fergusonille voitaisiin omistaa useampi luku ja siihen päälle vaikkapa vielä kirjan kansikuva.

Fergusonin jättämä perintö näkyy jo tulevassa seuraajassa, joka on Evertonin nykyinen luotsi David Moyes. Mies, joka on tällä hetkellä yksi pitkäaikaisimmista valioliigamanagereista, tunnetaan nimenomaan jatkuvuudesta. Ja hänkin on muuten työläistaustainen skotti.

Mies jota ajan hammas ei kalvanut

Työelämässä – ja erityisen usein valmentamisessa – puhutaan uusiutumisesta. Siitä, kuinka on keksittävä uusia jippoja, jotta ryhmä jatkaa menestyskulkuaan.

Ferguson on kasvanut sitä mukaa, miten jalkapallo ja kaikki muut ilmiöt lajin ympärillä ovat kehittyneet. Samalla hän on silti pitänyt oman persoonansa ja muistanut jatkuvasti muovata ympäristöään. Skotin suurin vahvuus on ollut se, ettei hän ole pelännyt suuria päätöksiä.

Kukaan pelaaja, vaikka Manchesterissä on vilissyt vaikka mitä tähtiä, ei ole noussut joukkuetta suuremmaksi. Kun vaikkapa Real Madridin kohdalla on voitu usein puhua tähtipelaajista, Manchester United on ollut sitä vastoin aina ensisijaisesti tähtiryhmä. Fergusonilla on ollut silmää rakentaa joukkue sekä ostaa ja luopua pelaajista oikeilla hetkillä.

Ferguson on osannut aina vedellä oikeista naruista katujätkän koulutuksella, mutta analyytikon otteella. Siksi joskus kengät ovat pukukopissa lennelleet, mutta usein juuri oikeaan suuntaan.

Ferguson on tehnyt työnsä niin hyvin, että tilanne on suorastaan epämukava hänen seuraajalleen. Kuvittele astuvasi 71-vuotiaan aateloidun ritarin tilalle, joka on saavuttanut pestissään kaiken mahdollisen – ja tehnyt sen vieläpä tyylillä. Moyesin kannalta toki hyvä asia on se, että hän saanee myös Fergusonin tavoin aikaa näyttää osaamisensa.

Tässä on Sir Alex Fergusonin perintö.

Jaakko Käyhkö
(Twitter:@JaakkoKayhko)

Aiheet Artikkelit Ferguson Alex Manchester United Uutiset Valioliiga