Kommentti: Suomalaisryhmien europettymysten takana selvät syyt

Veikkausliigajoukkueiden eurotaipaleet ovat loppuneet tänä suvena lyhyeen. Pettymyksien taustalla on syitä, jotka ovat tulleet karulla tavalla esiin.

FC Inter, TPS, HJK, Honka. Suomalainen jalkapallofani tietää, että nämä ryhmät eivät ole pahemmin eurokentillä juhlineet. Eivät ainakaan tänä tulosten valossa synkkänä kesänä 2013. Tosin kuluvalla kaudella myös mukana karkeloissa ollut IFK Mariehamn saa puhtaat paperit. Liian monta epäonnekasta sattumaa oli nyt ahvenanmaalaisten tiellä.

Pettymyksiä virolaisille, färsaarelaisille tai Luxemburgista tulevilta pankkiireille sen sijaan ei voida selitellä huonolla tuurilla tai sattumien varjostamalla heinäkuulla. Syyt ja ongelmat piilevät syvemmällä.

Pelikovuus

Suomalaisilta jalkapalloihmisiltä ei ole jäänyt huomaamatta monia veikkausliigaseuroja yhdistävä ongelma: pelikovuuden puute. HJK:n valmentaja Sixten Boström valitteli Nömme Kalju -pelin jälkeen suojattiensa liiallista kiltteyttä. HJK, joka oli kahdesta joukkueesta taitavampi, antoikin virolaisille vierailijoille tasoitusta pyytelemällä turhaan anteeksi.

Tämä turha vieraanvaraisuus ei ollut pelkästään HJK:n ongelma – samaan syyllistyivät ainakin FC Inter ja TPS. On vaikea keksiä yhtä selittävää syytä, mikä auttaisi ymmärtämään, mistä tämä olennainen puutos johtuu.

Onko kotimaisissa liigapeleissä liian hidas tempo? Kunnioitetaanko ”kaveria” peleissä vähän liikaakin? Onko tiivis ottelutahti syönyt tunnetta peleistä, mistä nyt seurat saivat maksaa kalliin hinnan?

Seuroissa ja liigassa – miksei jo junioritasolla – voidaan pohtia nyt sitä, miten kilpailullisuutta, joka on usein sidoksissa tunnetasoon, saataisiin luotua lisää. Selvää ainakin on, että jotain tehdään väärin, jos bussikuskit ja muut amatöörit vievät ammattilaisia kaksinkamppailuissa.

Toisaalta voidaan myös pohtia, millä tasolla ammattimaisuus ylipäätänsä on kotimaisessa liigassa. Ei ilmeisesti kovin kummoisella, jos tämän kesällä pienellä mutta kovin karulla otannalla tarkastellaan.

Pienet suuret asiat

Usein sanotaan, että huipputasolla pienet asiat tekevät eron. Tämä konkretisoitui ehkä osuvimmin, kun Honka yritti nujertaa Lech Poznania Vantaalla torstaina. Espoolaiset loivat tilanteita ja antoivat pelillisesti varsin tasapäisen vastuksen, mutta puolalaisvierailijat tuuppasivat ammatillisella otteella tarvittavat osumat.

Me suomalaiset tapaamme usein voivotella, miksi meille käy aina näin. Että olimme kyllä pelillisesti tarpeeksi hyviä ja olisimme ansainneet enemmän, mutta silti tuli taas takkiin. Kyse ei kuitenkaan loputtomiin voi olla huonosta tuurista tai sinivalkoisia vastaan liittoutuneesta sattumasta. Onni on pidemmän päälle suotuisa niille, jotka tekevät asioita oikein.

Puolalaisvieraat yksinkertaisesti olivat kylmäpäisempiä; he voittivat oikeat kaksinkamppailut sekä olivat sopivan rutinoituneita tiukan paikan tullen. Poznan yksinkertaisesti oli parempi. Ja useimmiten parempi joukkue voittaa.

Voittamisen resepti

Jotta suomalainen seurajoukkue joskus saavuttaisi menestystä kivikovissa europeleissä, tarvittaisiin kovapäisiä, analyyttisiä ja rationaalisia suorittajia. Onko sinivalkoinen jalkapalloympäristö kuitenkaan sellainen, että tästä maasta voisi kasvaa lujia ammattilaisia muuta kuin sattuman kautta?

Epäonnistumisten tai onnistumisten taustalla ei ole mitään yksittäisiä ihmeellisiä poppakonsteja – Barcelonassa tai missään muuallakaan jalkapallokehdossa ei varmasti ole merkittävästi sen enempää ihmeellisempiä harjoitteita kuin kotoisessa Suomessa.

Kilpailullisuudessa suomalaiset tulevat kuitenkin kaukana perässä, ja juuri kilpailu tekee pelaajista kovapintaisia. Harjoituksissa mennään lujaa, kun pelipaikoista taistellaan. Parempia yksilöitä on tietenkin enemmän, joten kaikki tekeminen on laadukkaampaa. Jalkapallosta puhutaan ja ajatellaan eri tasolla. Kilpailullisuus tekee tekijöistä valiolaatuisempia joka tasolla pelaajista valmennukseen.

Suomalaiset eivät siltikään jää kilpaveljiään jälkeen teknisessä taidossa tai fysiikassa kuin yhden askeleen. Taktisessa ymmärryksessä ero voi sen sijaan olla suurempi. Kokonaisuudessaan ongelma on yksinkertaisesti se, että Suomessa monet pienet asiat tehdään astetta huonommin. Suomalaiset on jokaisella osa-alueella vähän huonompia, ja tämä tekee kovassa kilpailussa ratkaisevan eron.

Jos ammattitaitoa ei ole päivitetty 100-prosenttiseksi, eikä kilpailuvolyymiä saada käännettyä täysille, ei ole mikään ihme, että sinivalkoisille voimille tulee eurokentillä noutaja helpommissakin ottelupareissa. Tuurilla ei ole asian kanssa pitkällä tähtäimellä mitään tekemistä.

Jaakko Käyhkö (Twitter:@JaakkoKayhko)