Arsenalin miehistössä viikonloppuna Helsingissä pelattavassa ottelussa Manchester Cityä vastaan on yksi Suomen paitaakin päällään kantanut pelaaja – laitapuolustaja Carl Jenkinson.

21-vuotias laitapuolustaja, jolla on sekä Suomen että Britannin passi, ehti edustaa Suomea parissakin eri nuorten ikäluokassa. Mies kuitenkin nousi rakettimaisesti urallaan Englannin alasarjoista valokeilaan, kun Arsenal hankki miehen kesällä 2011.

Samalla Englannin maajoukkuekin kiinnostui siellä syntyneestä ja kasvaneesta pelaajasta, joka oli kuitenkin välillä unohdettu ja miehellä oli valinta edessä – haluaako hän pelata A-maajoukkuetasolla Suomelle vai Englannille. Jenkinson valitsi lopulta synnyinmaansa, mutta painottaa sitä, että valinta ei ollut helppo.

– Se oli yksi vaikeampia päätöksiä, mitä olen joutunut tekemään. Olin saanut paljon hyviä ystäviä vuosien varrella ja edustanut menestyksekkäästi Suomen nuorten joukkueita. Olin kasvanut ihmisenä ja pelaajana pelatessa Suomelle. Pelaaminen maajoukkueessa 17-vuotiaana ympäri maailmaa oli silmiä avaavaa. Nautin siitä ja sain upeita muistoja, Jenkinson kertoi Arsenalin kotisivuilla.

– Tulen aina kokemaan yhteyden Suomeen vahvaksi, mutta loppujen lopuksi, minun täytyi seurata sydäntäni. Olen syntynyt ja kasvanut Englannissa ja tämä on kotini. Minun piti silloin katsoa peiliin ja kysyä itseltäni, miltä minusta tuntuu. Tunsin itseni englantilaiseksi ja siinä oli päätökseni syy.

Mukana myös ammatillista harkintaa

Mies kertoo, että hän teki myös ammatillista punnitsemista valinnasta. Suomesta kantautui myös miehen korvaan kommentteja, että asiahan oli päivän selvä jo valmiiksi, mutta Jenkinson painottaa, että valinta ei ollut todellakaan helppo nuorelle miehelle.

– Minun täytyi harkita myös, missä jalkapallourani kehittyisi parhaiten. Unelmoin päästä pelaamaan arvoturnauksissa ja uskon siihen olevan paremmat mahdollisuudet Englannin paidassa. Tähän päivään mennessä olen pelannut vain yhden maaottelu ja minulla on vielä pitkä matka vakiopaikkaan. Olen kuitenkin koko ajan matkalla sitä kohti.

– Muistan lukeneeni muutaman jutun verkosta, että Englannin valitseminen oli väistämätöntä, eikä Suomi ollut missään vaiheessa edes mietinnässä. Sellainen sai minut pois tolaltani, kun luin sellaista. Jokainen minua lähellä oleva tiesi, että se ei ollut totta. Se oli hankalaa aikaa minulle enkä tehnyt päätöstä kevyin perustein. Olin 19-vuotias ja minun piti valita Suomen ja Englannin välillä, päätös joka seuraisi minua koko urani.