HJK:ta ympäröi ennen kauden alkua poikkeuksellinen menestyksen nälkä, mutta kauden lähestyessä loppuaan useamman maha taitaa edelleen hiukan kurnia. Helsinkiläisryhmän onni on, että se sai edes hiukan murua rinnan alle haastavan sesongin aikana.

Viime kauden päätteeksi HJK:n monivuotinen mestariluotsi Antti Muurinen ulkoistettiin muihin tehtäviin ja tilalle palkattiin Ruotsista palannut Sixten Boström. Enää ei riittänyt se, että tehtiin kaikki kuten ennenkin. Haluttiin enemmän. Oltiin valmiita ottamaan askel eteenpäin. Ja mikäs siinä – joskus riskejä pitää ottaa.

Ymmärrettiinkö HJK-johdossa kuitenkaan todella sitä, mitä kohti lähdettiin? Siis varmasti tavoite, europelit, laadittiin, mutta ajateltiinko sitä, miten tavoitteeseen parhaiten päästään. HJK haki pikavoittoa pestatessaan mikaelforssellit, teemutainiot ja mikaväyryset, mutta tuon suuren tavoitteen saalistamisessa nämä pelaajat olivat nyt yhdentekeviä. Kaikki suurnimet olivat joko loukkaantuneena tai penkillä, kun ratkaisuhetket europeleissä koittivat.

Hankintoja ei silti voi mitenkään yksittäisinä kritisoida. Tällä kertaa varianssi ei ollut vain suotuisa. Toisaalta voi tosin kysyä, palvelivatko nämä hankinnat parhaalla mahdollisella tavalla joukkuetta. Otettiinko nimimiehet vain siksi, koska he olivat saatavilla? Mietittiinkö missään vaiheessa mitään suurempaa kuvaa?

Kysymyksistä huolimatta Forssellin, Väyrysen ja Tainion kohdalla on syytä panna merkille, ettei yksikään näistä pelaajista ole flopannut. Tainio on pelatessaan ollut joukkueen johtohahmoja, Forssell johtaa ryhmän sisäistä maalipörssiä ja Väyrynen oli erinomainen niissä kolmessa liigapelissä, joissa hän oli mukana. Epäonnistumisen viittaa ei kannatta sovitella näiden pelaajien harteille. Virheet on tehty ensi sijassa jossain muualla.

Helsinkiläisseuran johto rakensi eurojunan sellaisilla palikoilla, ettei parin vaunun irtoaminen matkan aikana ollut yllätys. Voiko seurajohto syyttää siis lopulta muuta kuin itseään? Jos eurojunan halutaan pääsevän ensi kaudellakaan pääteasemalle, on syytä miettiä, mitkä vaunut junaan kiinnitetään. Ketkä pelaajat palvelevat suuressa päämäärässä parhaiten?

Mikä on valmentajan vastuu?

Yleisesti ajatellaan, että uuden luotsin kädenjälki alkaa kunnolla näkyä vasta toisella kaudella, kun valmentaja on saanut ajaa rauhassa ajatuksensa sisään. Kun HJK putosi karmealla tavalla Mestarien liigan karsinnoissa Nömme Kaljulle, oli tosipelejä takana pari kuukautta. Siinä ajassa ei ehdi iskostaa paljoakaan vielä pelaajien mieleen.

Böström valmensi vielä keskikesällä monella tapaa keskeneräistä joukkuetta. Tämä ei siltikään poista faktaa, että Kalju olisi pitänyt kyniä. Joltain osin kokemattomuus paistoi tuolloin Boströmin otteista. Tämä näkyi kentällä ja sen ulkopuolellakin hermostuneisuutena ja paineiden taakse piiloutumisena. Pelko paistoi joukkueesta ja valmentajasta kuin heinäkuun helottava aurinko.

Fakta on, että Boströmin suojatit ovat epäonnistuneet Suomen cupissa, europeleissä ja myös joltain osin liigassa. Boströmin suurin ongelma, että hän ei ole lähestynyt asioita pragmaattisesti, vaikka sen pitäisi kaiketi olla miehen vahvuus. Pelitapa ei ole tuonut pelaajien vahvuuksia esiin optimaalisesti kuin vasta loppukaudesta. Ehkäpä mies tarvitsi sen reilut puoli vuotta saadakseen ajatuksensa ja joukkueensa järjestykseen.

Muurisen aikakaudella kokenut valmentajavelho osasi haistella pelaajien iskukyvyn. Boström taas sen sijaan ei ole meinannut millään palkita pelaajiaan onnistumisten jälkeen. Esimerkiksi Nikolai Alho olisi monesti kesällä ansainnut avauspaikan, mutta Boström päätti kuluttaa avainpelaajiaan kuiviin. Tämä ei ole kovin järkevää peluuttamista.

Ensi kaudella Boströmin on oltava rohkeampi ja viisaampi. Muuten Boström voi hakea töitä jatkossa muualta. Sen hän tietää varmasti itsekin. Kun valmentaa Suomen suurinta ja kauneinta, täytyy valmentaa sen mukaisesti. Voimakas kritiikki ja epärealistiset odotukset vain kuuluvat kuvaan. Se täytyy valjastaa voimavaraksi, ei peloksi.

Ensi kausi näyttää suunnan

Moni HJK-fani odotti vuoden 2013 tuovan jättipotin. Nyt varsinkin jälkikäteen tarkasteltuna, odotukset osoittautuivat liian suuriksi. Ensi kausi sen sijaan voi tuoda paremman tuloksen kuin mitä moni uskaltaa tällä hetkellä toivoakaan.

HJK tulee tekemään todennäköisesti joitakin muutoksia joukkueeseensa. Kokenut torjuja Ville Wallén saattaa päättää uransa, jolloin uudelle ykkösmaalivahdille olisi kysyntää. Veikkausliigastakin löytyy monta Wallénia parempaa veskaria, joten tuo osasto vahvistunee. Lisäksi HJK tarvitsee enemmän jalkoja kentälle. Seurajohdossa varmasti tarkkaillaankin laitapelaaja Rafinhan tilannetta ja suunnitellaan kärkimiesosaston vahvistamista.

HJK:n seurajohto on tulevien hankintojen kanssa näytönpaikan edessä. Totuus on, että Klubi on ollut viime vuosina varsin onnekas. HJK on voinut rakentaa kasvuaan tuttujen nimien varaan. Aki Riihilahti, Jari Litmanen, Mika Väyrynen, Teemu Tainio ja osittain myös Teemu Pukki sekä Alexander Ring ovat olleet varsinaisia lahjoja. HJK on voinut istua valmiiksi katettuun pöytään, mutta tuo buffet-pöytä ei tarjoile ikuisesti. Tuon tason paluumuuttajia ei ole odotettavissa ainakaan vähään aikaan. HJK:n onkin nyt käärittävä tosissaan hihat, jos se haluaa kovan ryhmän jalkeille ensi kaudeksi.

HJK:n hankintapolitiikasta kertoo paljon tämän kauden vahvistukset. Oliko esimerkiksi Forssell sitä, mitä Boström ja HJK todella halusi? Ainakaan kauden aikana siltä ei ole näyttänyt. HJK ei ole hankkinut sopivinta tai miettinyt pelillisesti itselleen tärkeintä palaa, vaan ottanut markkinoilta talteen vanhan tutun. Aiemmin tutut ovat olleet paitsi tuttuja, mutta myös hyvin hankintoja. Toisin on ollut tällä kaudella, kun HJK ei ole saanut tähtihankinnastaan parasta mahdollista irti. Tuttujen varaan voisi rakentaa kaveriporukan, mutta ammattilaispiireissä pelin henki on toinen.

Ennen tämän kauden alkua HJK:n ympärillä pyöri valtava rumba. Kovat puheet tuovat mukanaan kovat paineet, eikä odotuksiin kyetty vastaamaan. Liigamestaruus oli joukkueen minimitavoite, ja se pokaali sentään jäi palkintokaappiin. Ensi kausi tulee olemaan suunnannäyttäjä koko seuran toiminnassa. Samat menestyshaaveet kuin vuosi sitten elävät edelleen, mutta jatkossa sekä seura- että valmennusjohdon on parannettava, jotta nuo unelmat konkretisoituisivat.

Kausi 2013 muistetaan HJK:n osalta lähinnä torjuntavoittona.

Jaakko Käyhkö (Twitter:@JaakkoKayhko)