Huuhkajien päävalmentaja Mixu Paatelainen tarttui A-maajoukkueen peräsimeen keväällä 2011. Viime vuodet on pyhitetty kasvun ajaksi, mutta nyt on alkamassa uusi aikakausi: tuloksenteon vuodet.

Kun Paatelainen otti komennon Huuhkajissa, peräänkuulutettiin kärsivällisyyttä. Tavoitteet asetettiin eteenpäin ja vuoteen 2016 – siellä häämöttivät himoitut EM-kisat. Nyt MM-karsinnat vuosimallia 2014 ovat Suomen osalta viimeistä Ranska-ottelua vaille pelatut, joten pian ei riitä enää pelkät hyvät pelit. Pian vain tulos ratkaisee. Ovathan seuraavat – ja ne ratkaisevat – karsinnat edessä.

Paatelainen – kuten koko joukkue – on näyttänyt kehittymisen merkkejä kuluvien karsintojen aikana. Tiistai-iltainen Georgia-peli oli kasvusta loistava esimerkki. Jos kisoihin halutaan päästä, juuri tämänlaisista otteluista on raavittava pisteitä, vaikka sitten mikään ei meinaisi onnistua. Menestyvän joukkueen tunnusmerkkinä pidetään yleisesti sitä, että joukkue voi voittaa myös huonolla pelillä. Tiistaina Huuhkajat teki juuri tämän.

Suomi ratkaisi Georgia-voitollaan lohkon kolmostilan. Se on hyvä tulos, onhan lohko kivikova. Se on ennen kaikkea hyvä tulos seuraavia karsintoja ajatellen. Vuonna 2016 EM-kisoissa pelaa 24 maata. Tässä joukossa myös Suomi haluaa olla, kun seuraavat karsinnat ovat ohi.

Kasvua, kasvua, kasvua

Suomi on kasvanut Paatelaisen aikana uuteen muotoon kultaisen sukupolven jälkeen. Siltikin aikaa on enää vuosi seuraavien karsintojen alkuun ja lopullinen paletti hakee yhä olemustaan. Paatelaisen olisi esimerkiksi löydettävä puolustukseen vielä oikeat miehet muutamille kriittisille paikoille, mikä ei ole helppo rasti. Suomi on myös edelleen täysin riippuvainen muutamista yksittäisistä nimistä, mille tosin Paatelainen ei mahda mitään.

Seuraavan vuoden aikana onkin vielä kasvua tapahduttava ja tiukkoja linjauksia tehtävä. Esimerkiksi topparin tontille, Niklas Moisanderin rinnalle, olisi syytä lukita yksi nimi.

Paatelaisen itsensäkin on vielä kasvettava hiukan. Miehelle tulee vielä heikkoja päiviä ja ihmeellisiä taktisia valintoja. Esimerkiksi taannoisessa Espanja-pelissä nähtiin valmennukselta pari lapsusta. Vaikka esimerkiksi Moisanderin poisjättäminen hyökkäyspään erikoistilanteista ei ole mikään kardinaalimoka, se silti viestii jotain. On vaikea eritellä tarkemmin mitä, mutta voitonnälkää tähän valintaan on ainakaan vaikea yhdistää.

Huuhkaja-pestin aikana turha idealismi näyttää pyyhkiytyneen Paatelaisesta, mutta ripaus pragmaattisuutta miehen takataskuun silti vielä mahtuisi. Jotain sellaista röyhkeyttä, mistä Paatelainen tuli jo peliurallaan tunnetuksi.

Paatelaisen ja Huuhkajien kasvumatka alkaa kuitenkin tulla tiensä päähän. Pian on oltava valmis. Tulevaisuus. Se alkaa tästä.

Tästä eteenpäin Huuhkajien toimintaa arvotetaan vain ja ainoastaan tekojen ja tuloksien kautta.

Jaakko Käyhkö (Twitter:@JaakkoKayhko)