Lech Poznanin intohimoiset kannattajat ovat pariin kertaan ottaneet joukkueen puhutteluun. Etenkin Eurooppa-liigasta putoaminen oli kova pala, Kasper Hämäläinen sanoo SuomiFutis-sivuston haastattelussa.

Eurooppa on täynnä hienoja jalkapalloseuroja, joiden kotistadioneilla on upea tunnelma. Puola ja Lech Poznan nousevat kuitenkin fanaattisuudessaan vähintään sinne ihan kärkipäähän. Millaista on elämä noin fanaattisessa ilmapiirissä?

Huomaa, että futis on tässä 600 000 – 700 000 asukaan kaupungissa ykkönen. Olen viihtynyt hyvin tämän vuoden, etenkin kun puitteet ovat kunnossa EM-kisojen jäljiltä. Viime kausi meni erittäin hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Tämän kauden alussa putosimme Eurooppa-liigasta heti niiden Honka-pelien jälkeen ja se oli iso pettymys kaikille. Huonosti menneiden pelien jälkeen kannattajat kutsuivat joukkuetta ja kyselivät missä mennään. Ei siinä onneksi kaikkea ymmärtänyt, kunhan kuunneltiin. Joidenkin pelien jälkeen on ollut kannattajia vastassa ja he ovat halunneet kysellä kapteenilta ja valmentajalta asioita. Valmentaja ja kapteeni kantavat suurimman osan tuosta taakasta.

Kausi fanaattisten kannattajien edessä jatkuu viikonloppuna. Oletteko valmiita?

Olemme hyvässä kunnossa. Meillä oli kymmenen päivän leiri, jossa vedimme todella kovaa. Sen jälkeen leireilimme vähän kevyemmin Espanjassa jossa pelasimme paljon. Nyt katsotaan miten pelit lähtevät rullaamaan. Samoilla pelaajilla suunnilleen mennään.

Olette nyt neljäntenä. Mihin uskot, että voitte yltää?

Alkukausi oli vaikea mutta ennen taukoa saimme vielä kurottua eroa kiinni. Neljäs sija ei ole meidän tavoitteemme vaan se on mestaruus. Siihen meillä on kaikki mahdollisuudet.

Miten olet itse omasta mielestäsi suoriutunut ja kerro vähän miten olet sopeutunut pelipaikkojen muutoksiin urasi varrella.

Olen pelannut nyt pääasiassa hyökkääjänä. Joko ihan piikissä ”ysipaikalla” tai sitten sen alapuolella ”kymppipaikalla”. Etenkin Ruotsissa aikanaan vaihtelin paikkaa ihan laidasta laitaan, mutta täällä olen nyt pelannut ylhäällä käytännössä koko ajan. Joskus olen tuurannut loukkaantuneita pelaajia alemman keskikenttäpelaajan paikalla. Pidän tästä roolista.

Tämä on tärkeä vuosi Suomen A-maajoukkueelle. Kerro vähän siitä kun kokoonnutte. Kun vertaat sitä vaikka Mixu Paatelaisen aikakauden alkuun, missä on suurin ero?

Ero on valtava. Nyt kun miettii menoa Unkari-peliin (5.3.), niin kaikki tietävät miten Mixu haluaa joukkueen pelaavan. Jatkamme vain siitä mihin viimeksi jäätiin. Pyrimme parantamaan ja pelaamaan ehjiä kokonaisuuksia.

Mikä on suurin yksittäinen asia jonka Paatelainen on tuonut?

(Hetken miettimisen jälkeen) Tietynlainen itseluottamus ja usko.

23. helmikuuta arvotaan Suomelle lohko vuoden 2016 EM-kisojen karsintaan. Onko toiveita?

En ole sitä miettinyt. Toivottavasti nyt olisi vähän helpompi kuin viimeksi.