Otsikon vaikeaan kysymykseen erittäin tylsä vastaus. On se mahdollista, mutta todella epätodennäköistä.

Saarivaltiossa odotukset nousivat taas ennen Englannin peliä. Tällä kertaa joukkueen piti päästä kisaamaan valokeilan ulkopuolella, mutta silti jollain käsittämättömällä tavalla Englanti leimattiin suosikiksi Italia-otteluun. On vaikea edes käsittää millaisilla muuttujilla tällaiseen asetelmaan päästiin.

Englanti lienee maailman optimistisin kansa, kun puhutaan MM-odotuksista. Jos yleensä keksitään syitä tappiolle, Englannissa keksitään tekosyitä mahdolliselle menestykselle. Tänä vuonna on tosin ollut rauhallisempaa – ja nyt 16 parhaan joukkoon pääseminen olisi jo Englannille varsin hyvä saavutus. Kahdeksan joukkoon selviäminen olisi Englannin mestaruus näissä kisoissa.

Englannin esitys Italiaa vastaan oli monilta osin lupauksia herättävä. 1-2-tappion jälkeisenä päivänä on helppo todeta, että Englannin maajoukkueella on hyvä tulevaisuus edessään. Nämä kisat taitavat vain tulla joukkueelle liian aikaisin.

Wayne Rooney penkille?

Italia-koitos osoitti, että Englanti on kasvanut pelillisesti. Brendan Rodgersin kädenjälki näkyy vahvasti tässäkin joukkueessa Liverpool-pelaajien kautta. Voi jopa sanoa, että Roy Hodgsonin lisäksi Rodgers on ollut muovaamassa Englannin pelillistä sapluunaa.

Tuo fakta ei ole suinkaan Hodgsonilta pois, pikemminkin päinvastoin. On vain hyvä asia, että kokenut kehäkettu osaa vilkuilla oppeja myös sivuilta eikä vain tuijota päättömästi eteenpäin.

Englanti osoitti, että sillä on aseita hyökkäyspäässä. Raheem Sterling tuli mahtavasti sisään kovaan paikkaan, ja Daniel Sturridge näytti kylmällä viimeistelyllään olevansa mies paikallaan. Puolustus ja keskikenttä on Englannilla ihan kelvollista tasoa, vaikka ei ehkä mitään mestaruusainesta. Joukkue vaikuttaa oikeastaan kaikin puolin hyvin roolitetulta kenties Wayne Rooneya lukuun ottamatta.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Rooney olisi yksi Englannin parhaimmista pelaajista. Silti voisiko Englanti olla parempi joukkueena ilman Rooneya? Nyt Manchester Unitedin tykki pelaa pääosin laidalla eli mukavuusalueensa ulkopuolella. Rooney ei myöskään välttämättä ole aina taktisesti samalla sivulla muun joukkueen kasassa. Yksittäisessä tilanteessa Rooney voi olla sankari, mutta suuressa kuvassa hän on vain kaunis pala, joka ei sovi peliin.

Hodgsonin täytyy miettiä, haluaako hän kentälle yksinäisen tuikkivan tähden vai pilvettömän taivaan. Rooney on tiivistettynä sanoen myrsky molempiin suuntiin. Onko kokeneella valmentajalla pokkaa vetää Rooney pois avauksesta kesken MM-kisojen? Mahtaisiko suuri yleisö ymmärtää, ettei Hodgson ole rakentamassa all stars -ryhmää vaan inhorealistisesti muovaamassa parasta mahdollista kokonaisuutta nimistä välittämättä?

Matkalla

Englannin täytyy yltää D-lohkossa Uruguayn ja Costa Rican edelle päästäkseen jatkopeleihin. D-lohkon ensimmäisten pelien perusteella Englanti on vahvin suosikki lohkon kakkosijalle. Toisin sanoen siis ensimmäisen kierroksen jälkeen Englanti on paremmissa asetelmissa kuin mitä monet odottivat ennen kisoja – avauspelin tappiosta huolimatta.

Englannilla on oikeastaan varsin hyvä mahdollisuus edetä aina puolivälierävaiheeseen asti. Tuolloin vastaan asettuisi todennäköisesti Brasilia – ja tässä kohtaa todennäköisyydet kääntyisivät Englantia vastaan. Puolivälierävaiheessa Englanti kohtaa siis seinän, jonka se voi kaataa ainoastaan täydellisellä suorituksella ja pienellä tuurilla. Ja juuri tämän takia puolivälierä on Englannille sopiva tavoite näissä kisoissa.

Mutta miten mahtaa olla neljän vuoden päästä? Englannissa on monesti ennen arvokisoja puhuttu mestaruudesta, mutta voisiko neljän vuoden päästä näissä puheissa olla jo ainakin ripaus realismia? Lajin synnyinsija vaikuttaa löytäneen vihdoin pitkän harhailun jälkeen pelillisen kotinsa, jossa moni pelaaja viihtyy hyvin. Tai ainakin tuosta kodista on nyt perustukset valettu. Kliseisesti sanottuna Englannissa on selkeästi tehty oikeita asioita viime vuosina.

Tämä tehty työ näkyy jo näissä kisoissa. Englanti on nyt mestaruuskeskustelussa sivulauseessa. Neljän vuoden päästä ryhmä on jo päälauseessa mukana, vaikka tuskin vielä silloinkaan joukkuetta mainitaan ensimmäisenä.

Jaakko Käyhkö
(Twitter:@JaakkoKayhko)