HJK ja kazakstanilainen FC Astana päätyivät eilen maalittomaan tasapeliin Sonera Stadiumilla pelatussa Mestarien liigan kolmannen karsintakierroksen ensimmäisessä osaottelussa. Helsinkiläisseuran kannalta eilisessä tuloksessa parasta oli se, että vierasjoukkue ei saanut tehtyä europeleissä tärkeää vierasmaalia.

Tulos kuitenkin kelpasi luultavasti hyvin kazakstanilaisseuralle. Joukkuehan hävisi toisella karsintakierroksella aluksi vierasottelun NK Mariborille numeroin 0-1 mutta hoiti kotikentällään jatkopaikan 3-1-voitolla.

Mika Lehkosuon insinöörimäisen pragmaattinen tapa hakea parasta mahdollista tulosta järkevällä ja tasapainoisella pelillä tuli tutuksi jo vuosi sitten europeleissä. Jo ennen eilistä ottelua Lehkosuo vihjaili, että FC Astanan ghanalaislaituri Patrick Twumasi on pelaaja, joka pitää huomioida. Yltiöpäinen hyökkääminen olisi altistanut HJK:n esimerkiksi nopean Twumasin tuomalle uhalle.

Tappaako tuollainen laskelmointi kuitenkin tunteen pelistä? Viekö se mahdollisuuden saavuttaa henkisen yliotteen vierasjoukkueesta?

Haluammekin nyt SINUN mielipiteesi: Olisiko HJK:n pitänyt hakea kotiottelussa voimakkaammin maalia pienellä riskillä? Vai edustaako Lehkosuon varovainen lähestymistapa todellisuudessa uudenlaista, positiivista kehitystä suomalaisessa jalkapallossa? Palkitaanko kärsivällisyys pidemmällä aikavälillä?