Mikä on suomalaisen urheilun suosituin työpaikka?

Selostajan työn arvostelija.

Antero Mertaranta on ihan uuno, eihän se tiedä lajista mitään!” ”Vitsi toi Antti Mäkinen vaan huutaa koko ajan, ärsyttävää!” ”Anssi Ritari sitä ja tätä.”

Suomalaisen negatiivisuuden purkautumislähde. Paljon haukutaan ja itse tiedetään kaikesta kaikki. Näinhän se menee.

Tosi asia on se, että kun rauhallisesti annat mahdollisuuden, poistat ne ennakkovaikutelmat mitkä joku muu on sinulle luonut, kuuntelet ammattilaista työssään, niin lopulta mielipiteesi voi muuttua hyvinkin helposti.

Suomessa on paljon erittäin hyviä selostajia. Paljon. Enkä sano tätä mitenkään journalistikollegana, vaan rehellisesti.

Mutta mitkä ovat sitten selostajan työn arviointikriteerit? Ne, joilla voidaan määritellä sitä, miten hyvin joku selostaja suoriutuu tehtävästään yhdessä lähetyksessä.

Selostaja on loppupeleissä tunnelman luoja. Kertoja, joka pyrkii välittämään tapahtumat katsojalle niin, että katsoja viihtyy ja ymmärtää sen, mitä nyt tapahtuu.

Selostajan on tiedettävä mistä hän puhuu, mutta hänen ei tarvitse olla pätemisautomaatti. Ei tuiki tavallista katsojaa kiinnosta missä Özil pelasi 13-vuotiaana tai montako maalia Teemu Selänne teki tulokaskauden jälkeisellä kaudella.

On hyvä kertoa olennainen. Ne ovat kiinnostavia tarinoita, jotka antavat pienen kurkistuksen tietystä pelaajasta. Mutta nekin on osattava ajoittaa selostukseen oikealla tavalla. Ei niin, että El Classicosta 20 minuuttia menee siihen kuinka Luis Suarezin kaiken maailman nuoruuden tapahtumat sun muut käydään läpi. Mitä kohua oli siellä ja mitä täällä. Puremistapauksen MM-kisoista voi sanoa, se riittää. Siitä tapauksesta Suarez oli kuitenkin hyvin paljon otsikoissa. Mutta on hyvä mainita myös, että hän on aivan pirun hyvä kärkipelaaja.

Oleellinen.

On vain ja ainoastaan ilo nostaa esille taitavia selostajia. Ylipäätänsä negatiivisuuden Suomessa hyviä tekijöitä tulee ja pitää nostaa esille, koska ei siitäkään tule mitään, että kaikki ovat surkeita ja kukaan ei saa mitään aikaiseksi. Kun se ei ole totuus.

Hyviä tarinoita pitää ehdottomasti saada lukea. Se luo niin paljon positiivisia asioita, vaikka varmaan monella on niistäkin ajatus, että ”ei helvetti tuota Mäkistä hehkutetaan taas, riittäiskö jo”.

No ei riitä, kun on syyt miksi hänen selostuksiaan kehutaan ja miksi niistä pidetään.

Viasatilla viime vuonna muun muassa La Ligaa selostanut Ville Kuusinen on noussut viime aikoina esille selostajapuolelta. Moni on ihmetellyt, että ”kukas tämä varsin elävöityvä selostaja onkaan”. Ihmettelin sitä samaa viime kaudella jotain Barcelonan ottelua syksyllä katsoessa, mutta samalla pidin paljon Kuusisen tyylistä. Ja taidoista.

Mikä tekee Kuusisesta hyvän?

Jo esille nostettu elävöityminen.

Pelin ymmärrys.

Selkeys.

Rytmitys.

Ja lopulta hyvinkin tärkeä puoli: loistavalla tasolla oleva objektiivisuus.

Sekä se, että hän pystyy selostamaan mainiosti montaa eri lajia.

Elävöiytyminen on herättänyt ihastusta sosiaalisessa mediassa ja se on hyvä otanta siitä, että suomalainen penkkiurheilukansa haluaa viihtyä lähetysten parissa. Tunne, fiilis ja mukaan heittäytyminen. Tärkeitä teemoja. Näitä Kuusisen selostuksesta välittyy hyvin väkevästi.

Mutta se tekee hänestä myös taitavan, että selostus ei ole pelkästään hulluna huutamista ja meuhkaamista. Kun on tilaisuus, milloin tunteella eläessä on hehkutettava Lionel Messin upeaa vaparimaalia, niin sitten huudetaan. Kyllähän siinä katsojallakin on wow-fiilis päällä. Mutta tärkeää on se, että se tasapaino on Kuusisella hyvä. Huutamisesta ei tule ärsyttävää, mutta sitä tunteella elämistä on tarpeeksi, jotta lähetyksen tunnelma ei ole lättänän laimea.

Kuusinen ymmärtää niin esimerkiksi jalkapallosta kuin jääkiekosta paljon. Hyvin sopivasti. Esimerkiksi jääkiekon puolella hän muodosti loistavan tutkaparin Kai Suikkasen kanssa Pitsiturnauksessa. Suikkanen sai nakella omalla tyylillään nasevia heittoja ja analyysejä, kun taas Kuusinen selosti. Mutta kemia näillä kahdella toimi hyvin.

Jalkapallossa ymmärrys on loistavalla tasolla ja hän pystyy tasapainoisesti olemaan sopivan verran asiantuntija selostuksen ohessa. Ei liiallista pätemistä, vaan se olennainen.

Selkeys ja rytmitys nyt ovat aina selostajalta vaadittavia asioita. Katsojan pitää ymmärtää, mitä heille kerrotaan. Tässäkin esimerkiksi liiallinen syventyminen eri termistöihin, träppeihin sun muihin, pilaa monelta elämyksen. Pitää tietää, mitä kertoa ja miten kertoa sille kohderyhmälle, mikä vastaanottimien ääressä on. Ja se on todellinen taitolaji, että miten sen tasapainon pystyy säilyttämään.

Ja objektiivisuus. Se, että et anna pikkusormea niille tavallisille Sepoille, jotka ovat heti väittämässä selostajaa Barcan faniksi. Tai Liverpoolin laseilla asioita näkeväksi. Se on yksi iso ärsyketekijä, mihin puututaan julmalla kädellä selostajan työtä arvostellessa.

Mutta joka tapauksessa tärkein juttu Kuusisen selostuksissa on se, että lähetystä seuraajana viihtyy. On mukava kuunnella, eikä tarvitse ärsyyntyä mistään. Sen välttämiseen ja viihtymiseen vaaditaan paljon. Siksi Kuusinen on täysin ansainnut ylistyssanat.

On hienoa, että häntä kuullaan tällä kaudella vielä enemmän Viasatin lähetyksissä. On hienoa, että hän taitaa myös jääkiekon, sillä sielläkin hyviä selostajia on aina ilo kuulla.

Ja kyllä, on aina riski puhua mielipideasioista. Jollekin Kuusinen voi olla paska selostaja. Joku juttu ärsyttää tai näkee jonkun tietyn asian erillä tavalla.

Siksi tämä on kommentti. Tämä on mielipide. Tämä on toisen työlle annettava arvostus.

Pistäkää nimi mieleen ja nauttikaa lähetyksistä, missä Kuusinen on selostajana.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen