Pelaajaurallaan A-maajoukkueeseen ja Valioliiga-seura Crystal Palacen runkomieheksi 2000-luvun alussa noussut ja kulttimainetta yhä kantava Aki Riihilahti muisteli seuran kotisivuilla, kuinka kova työ – ei lahjakkuus – sekä realiteettien hoksaaminen kantoivat hänet niinkin korkealle.

– Minulle aina sanottiin, etten ole tarpeeksi hyvä. Ymmärsin kuitenkin jo ajoissa, että jalkapallossa voi aina löytää keinon olla hyödyksi joukkueelle. On pieniä asioita, joissa voi olla erinomainen, mikä kompensoi muiden ominaisuuksien heikkouksia.

– Ymmärsin keskittyä tiettyihin asioihin, jotka olivat merkittäviä oman joukkueen pelin ja tuloksen kannalta, ja siten päädyin pelaamaan hyvin, oli vastassa kuka tahansa.

Riihilahti kertoo hänelle olleen kaksi erityistä vahvuutta.

– Tein kahta asiaa hyvin pelaajana: voitin palloja ja olin hyvä erikoistilanteissa, joista syntyi runsaasti maaleja. 40 prosenttia maaleista tulee kolme sekuntia pallonmenetyksestä tai -riistosta.

– Olen fantastisen keskinkertainen pelaaja yhdessä maailman parhaista sarjoista. Olin pelaaja, joka antoi kaikkensa. Syöttötaitoani saatettiin kyseenalaistaa, mutta ei työmoraaliani.