Kun Pep Guardiola tuli Manchester Cityn manageriksi, kaikki odottivat uuden aikakauden alkua; City tulisi dominoimaan kulttivalmentajan johdolla vuosikaudet, nousemaan jopa Euroopan ykköseksi.

Alku olikin hyvä, kun kuusi ensimmäistä liigapeliä toi täydet pisteet ja peräti 18 maalia. Sen jälkeen on pelattu 15 liigapeliä ja saldo on 7-3-5 eli voittoprosentti on alle 50. Se on tämän tason joukkueelle kaamea.

Guardiolan yksi musta piste on maalivahti Claudio Bravo, ja toinen hirttäytyminen totaaliseen pallonhallintaan.

Espanjalaismanageri ei suostu millään myöntämään, että nimenomaan Bravo on ollut täysi katastrofi. Guardiola hehkuttaa häntä jatkuvasti maailman parhaaksi, ja korostaa, kuinka tärkeää hänen hyvä jalalla pelaamisensa ja avaamisensa on. Mutta maalivahdin ensisijainen tehtävä on torjua palloja, ja siinä Bravo on ollut surkea.

Hän on torjunut kauden aikana Valioliigassa 31 kertaa, maaleja on mennyt selän taakse peräti 27. Torjuntaprosentti on siis noin 53. Vertailun vuoksi, Burnleyn Tom Heaton on torjunut tällä kaudella 87 kertaa, taakse on mennyt 27 palloa. Hänen torjuntaprosenttinsa on 76. Ja kummallakohan seuralla mahtaa olla kovemmat puolustajat maalivahdin tukena…

Claudio Bravo on yksinkertaisesti ollut surkea. Willy Caballero pelasi alkukauden kolme ensimmäistä ottelua ja kaikista tuli voitto, maaleja meni taakse 1,0 / ottelu. Bravon saldo on 10-3-5, maaleja on mennyt taakse 23 eli 1,3 ottelua kohden.

Toinen asia, mitä Guardiolan on ollut hankala ymmärtää, on se, että mikä toimi Barcelonassa ja Bayern Münchenissa, ei välttämättä toimi Valioliigassa. Hänen pelinsä perustuu vahvaan pallonhallintaan sekä ikuiselta tuntuvaan syöttelyyn ja jauhamiseen. Se on johtanut ajoin katastrofaalisiin tuloksiin, viimeksi Evertonin myöhentäessä Cityn 4-0.

Jos Guardiola ei opi näkemästään, hän on ajamassa itsensä ja seuransa umpikujaan. Paljon puhutaan, kuinka hän haluaa uudistaa joukkueensa – mutta hei, katsokaa Cityn rosteria. Jos noilla pelaajilla ei pärjää nyt nähtyä paremmin, on jossakin pahasti vikaa.

Kliseinen sanonta on, että koko joukkuetta ei voi vaihtaa, mutta valmentajan voi. Tämä todetaan yleensä silloin, kun valmentaja on saanut potkut.

Manchester Cityllä on niin paljon rahaa, että sillä on mahdollisuus tehdä toisin. Joukkueen voi vaihtaa, tai ainakin suuren osan siitä. Mutta se olisi järkyttävää rahanhaaskausta. Mitä jos Pep Guardiola katsoisi mieluummin peiliin, analysoisi uudelleen käytettävissä olevat pelaajansa ja miettisi, millaisella taktiikalla heistä saadaan paras tulos ulos. Mutta on kysyttävä, pystyykö hän siihen? Mitä jos hän ei osaa valmentaa kuin vain yhdellä tavalla? Tavalla, joka ei Valioliigassa toimi.

Jos näin on, Manchester City on kusessa.

LAURI HOLLO