Manchester Cityn saksalainen keskikenttäpelaaja Ilkay Gündogan pelkää, ettei hän ole enää sama pelaaja kuin vuosi sitten.

Gündogan, 26, siirtyi Cityyn viime vuoden kesänä Borussia Dortmundista ja ehti säkenöidä 15 ottelussa manchesterilaisten keskikentällä, kunnes hän loukkasi polvensa joulukuussa Watfordia vastaan. Hän palasi Cityn kokoonpanoon viime lauantaina yhdeksän kuukauden jälkeen. Keskiviikkona hän saattaa olla jo avauskokoonpanossa liigacupin ottelussa West Bromwich Albionia vastaan.

Saksalaispeluri kertoi Daily Mailin haastattelussa, että kuntoutusjakso oli hänelle raskas sekä fyysisesti että henkisesti.

– Se oli pitkä ja vaikea odotus. Siksi tuntuu niin hyvältä palata. Olin surullinen, kun minun piti seurata pelejä vain televisiosta tai katsomosta. Olen tottunut pelaamaan 3-4 päivän välein. Jos loukkaantuminen vie sen ilon pois, niin se tuntuu aina epätyydyttävältä ja oudolta, kertoi Gündogan.

– Jos totta puhutaan, niin et tunne olevasi enää samalla tavalla ryhmässä mukana. Et matkusta joukkueen mukana, teet kaiken yksin tai fysion kanssa. Joten tietysti se on huonoin tunne, joka sinulla voi jalkapallopelaajana olla. Se oli myös se syy, miksi nämä kuukaudet olivat niin vaikeita.

Gündogan on kärsinyt vaikeista loukkaantumisista myös aiemmin urallaan. Hän oli pahan selkävaivan takia sivussa yli 400 päivää eikä pystynyt pelaamaan Dortmundin kanssa kaudella 2013-14 ollenkaan.

Toistuviin loukkaantumisiin on kuitenkaan ammattilaisjalkapalloilijana mahdoton tottua.

– Pahinta aikaa oli juuri loukkaantumispäivä tai se hetki, kun tiesin tarkalleen, mitä oli käynyt. Kun tiesin, että minua odottaisi, 6-9 kuukautta sivussa. Se oli kamalin tunne.

– Leikkauksen jälkeinen päivä ei myöskään ollut niin mieluisa. Mutta jossain vaiheessa alat tekemään asioita jälleen. Aloitat kuntoutuksesi ja paladut. Vastaan tulee ylä- ja alamäkiä – päiviä, jolloin voit paremmin ja päiviä, jolloin voit huonommin. Luulen, että se on normaalia.

Saksalaispeluri myöntää, ettei itsekään voi luvata, että olisi samalla tasolla kuin ennen loukkaantumista.

– Ihmiset epäilevät, tulenko palaamaan takaisin samalle tasolle. Se on välillä turhauttavaa varsinkin, kun on näitä ylä- ja alamäkiä, joista puhuin. Erityisesti niiden alamäkien vuoksi. Epäilyt ovat tässä vaiheessa vielä suurempia, mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen jalkapalloilija. Tätä minä teen ja olen tehnyt koko elämäni. Tämä on työni. Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin yrittää uudelleen.

– Valehtelisin, jos sanoisin olevani sama pelaaja kuin vuosi sitten. Sinulla ei ole olo, että olisit maailman vahvin tyyppi – vaikka en sellainen ikinä ollutkaan. Polveni leikattiin kaksi kertaa, ja tiedän, mitä minun on tehtävä valmistautuakseni peleihin ja pitääkseni polveni kunnossa.