Chelsean manageri Antonio Conte ei aio lopettaa intohimoista suhtautumistaan lajiin kentän laidalla.

Conte on tullut tunnetuksi valmentajana, joka elää pelin jokaisessa hetkessä tunteella mukana. Asia ilmenee muun muassa raivoisana karjumisena ja kannustamisena sekä fyysisenä heittäytymisenä.

Sunnuntaina Conte kohtaa Manchester Unitedin ja sen managerin José Mourinhon, jonka kanssa hän on ollut tukkanuottasilla läpi kauden.

Kaksikko on vaihtanut viiltäviä kuitteja median välityksellä. Mourinho on ottanut omissa lehdistötilaisuuksissaan esille ”pellet”, jotka hyppivät ja tanssivat kentän laidalla otteluiden aikana. Nimiä hän ei maininnut, mutta moni on rivien välistä lukenut, että palaute oli tarkoitettu juurikin Contelle.

Mourinhon sanat vaikuttivat resonoivan Conten pääkopassa helmikuun alussa, kun Chelsea kärsi Valioliigassa 1-4-tappion Watfordille.

Italialaisluotsi käyttäytyi vaihtopenkkien vierellä harkitun hillitysti, mikä aiheutti ihmetystä myös hänen vaimossa ja tyttäressään.

– He kaikki väittivät, että näytin siltä kuin en olisi nauttinut siitä. He huolestuvat, kun he eivät näe minua aktiivisena, sillä se tarkoittaa, että en ole iloinen, sanoi Conte Expressin mukaan.

– Jos seisoisin vain paikoillani, he eivät tunnistaisi minua. Usein aloitan pelin sillä idella. Yritän nauttia ottelusta. Yritän istua alas ja nauttia pelistä sillä tavoin. Mutta se ei ole sama asia minulle, pelaajilleni, faneille tai isälleni.

– Isäni katsoi pelin Watfordia vastaan ja soitti minulle sen jälkeen sanoen: ”En nähnyt sinulla sitä oikeaa raivoa, sitä oikeaa intohimoa. Sinä päätit pelin ilman, että äänesi oli lähtenyt. Se ei sovi sinulle.”

Conte myöntää, että tulevaisuudessa hän saattaa ottaa rauhallisemman lähestymistavan otteluihin, mutta nyt hän ei aio hidastaa.

– Ehkä tulevaisuudessa, kun tulen vanhemmaksi, yritän pysyä rauhallisempana pelin aikana. Mutta uskon, että tämä on myös vahvuuteni, sivurajalla pysyminen, pelaajieni ja itseni potkiminen eteenpäin.

– Mistä se palo kumpuaa? Tässä tapauksessa on tiedettävä, että ensimmäinen pomoni oli isäni, kun aloitin junioripeleissä Leccessä.

– Hän oli omistaja, valmentaja, huoltaja, kentänhoitaja…. Vietin heti alusta lähtien koko elämäni kentällä seuraten isäni joukkuetta.

– Tästä syystä minun on kiitettävä häntä tästä intohimosta, joka minulla on tätä lajia kohtaan. Aloitin todella, todella nuorena.