Kun UEFA esitteli keväällä 2014 suunnitelmat uudesta maajoukkuekilpailusta Nations Leaguesta, suhtautui moni jalkapallon ystävä asiaan skeptisesti. Eihän läpeensä korruptoituneilta UEFA:lta ja FIFA:lta oltu kovinkaan usein järin positiivisia uudistuksia saatu vastaanottaa.

Nyt historian ensimmäistä UEFA Nations Leagueta on pelattu reilut kaksi kuukautta, ja ainakin itse koen olevani UEFA:lle sekä anteeksipyynnön että kiitoksen velkaa. Konseptihan toimii!

Isot maajoukkueet Saksan ikiluotsi Joachim Löwin johdolla ovat usein valitelleet tarpeettomia ystävyysotteluita, jotka eivät pelaajia ja kannattajia sytytä. Myöskään täysin turhat jalkapallokääpiöiden ylijuoksut eivät joukkueen pelaamista edistä.

Nyt Euroopan suurimmat ja kauneimmat on pantu omaan liigaansa, ja ne ovat saaneet syksynsä kalenteriin neljä tasokasta kilpailullista ottelua. TV-katsojille UEFA:n ”Week of football” on tarjonnut huippupelejä kuutena peräkkäisenä iltana, ja joukkueetkin ovat ottaneet kilpailun ainakin suhteellisen vakavasti.

Yhtään A-liigan lohkovoittajaa ei ole vielä saatu selville, mutta ainakin pelaajien ja valmentajien kommentit antavat ymmärtää, että Final Four -turnaus kiinnostaa. Menestyksestä palkitaan ainakin rahalla, sillä jo paikasta finaaliturnauksessa palkitaan 2,5 miljoonalla eurolla. Voittaja puolestaan nettoaa 6 miljoonaa euroa. Vasta ensi kesäkuussa tulemme näkemään, kuinka hieno tapahtumasta lopulta muodostuu.

Murskavoitot tiessään

Mitäs kellarikerrokseen sitten kuuluu? Tasaisia, kiihkeitä otteluita omantasoisia joukkueita vastaan ilman pelkoa murskajaisista. D-liigassa on pelattu tätä juttua kirjoitettaessa 38 ottelua, ja näistä 34 on päättynyt tasapeliin tai korkeintaan kolmen maalin voittoon. Näissäkin murskavoitoissa kyytiä ovat antaneet Armenia, Kazakstan, Luxemburg ja Valko-Venäjä, jotka harvemmin pääsevät moisesta nauttimaan.

Ihan sama korkeajännitys on läsnä myös keskimmäisissä B- ja C-liigoissa. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa Suomen lohkoa, jossa muut maat ovat Kreikka, Unkari ja Viro. Kaikki maat ovat enemmän tai vähemmän samalla tasolla, eikä päivänselvää suosikkia otteluihin ole. Viro on toki ollut lohkossa alakynnessä, mutta sekin koki torstaina vasta ensimmäisen yli yhden maalin tappionsa hävittyään Unkarissa 0-2.

Koska lohkot ovat suppeita 3-4 maan paketteja, käy lähes jokainen maa joko nousu- tai putoamistaistelua. Kuvaavaa on, että torstain yhdeksästä Nations League -ottelusta seitsemässä vähintään toisella joukkueella oli pelissä aito panos, vaikka pelataan jo kilpailun toiseksi viimeistä kierrosta. Perjantaina panoksellisia ovat kaikki seitsemän ottelua.

EM-karsintojakin tarvitaan

Porua Nations League -konseptissa nostatti aikanaan se, että kustakin neljästä liigasta ratkotaan yksi paikka EM-kisoihin. Juuri nyt tuo kuvio ei kuulosta suomalaisena lainkaan hassummalta ajatukselta.

Toki moni pitää edelleen arveluttavana siitä, että pohjaliigastakin EM-kisoihin kaivetaan yksi maa. Näillä näkymin jatkokarsintaan ovat menossa Georgia, Valko-Venäjä, Kosovo ja Makedonia. Mikä tahansa näistä olisi arvokisojen ensikertalainen, eikä itse kisoissa menestystä uskaltaisi povata. Ehkä yhden arvoturnauspaikan nousua tekevälle ”jalkapallokääpiölle” voi kuitenkin suoda ilman että kisojen arvo kärsii.

Tietynlaisen tulikokeensa Nations League kokee seuraavassa painoksessaan, kun kilpailussa pelattaneen ”vain” sarjanousuista, putoamisen välttämisestä ja rahabonuksista. Mitä todennäköisimmin kun ainakaan C- ja D-liigasta ei MM-kisoihin paikkoja tulla jakamaan. Voi olla, ettei välttämättä A- ja B-liigastakaan, mutta näiltä osin päätöksiä ei ole vielä tehty.

Joka tapauksessa tasaiset ja kompaktit lohkot kiihkeine nousu- ja putoamistaisteluineen ovat tarjonneet futisjännäreille paljon hienoja hetkiä, ja tulevat luultavasti tarjoamaan tulevinakin vuosikymmeninä. Itse ainakin uskon, että Nations League on tullut jäädäkseen.

[readmore from=Nations-League]

Ensiarvoisen tärkeää on kuitenkin, että Nations League säilyy noin yhden syksyn mittaisena välipalana. Kilpaurheiluun kuuluvat karsinnat, joissa kaikki asetetaan samalle viivalle – on sitten tuloksena vaikka millaisia murskalukemia – joten varsinaiset EM-karsinnat tulee ehdottomasti säilyttää. Yllätyksiä tullaan epäilemättä niissäkin näkemään, ja onhan futisjätin vierailu usein tietynlainen karsintojen päätapahtuma Suomen kaltaisille maille. Pelaajiakin kovemmat vastustajat kehittävät eniten.

Nations League on joka tapauksessa ansainnut nopeasti paikkansa futiskalenterissa. Kiitos tästä, UEFA:n innovaatioväki.