Barcelonan Lionel Messiä pidetään laajalti maailman parhaana jalkapalloilijana, mutta hänen kotimaassaan Argentiinassa useilla on eriävä mielipide asiasta.

Messi, 31, on Argentiinan maajoukkueen kiistaton ykköstähti ja kapteeni, mutta hän ei ole voittanut Albicelesten paidassa vielä ainuttakaan pokaalia.

Hän ilmoitti vuonna 2016 lopettavansa uransa maajoukkueessa Argentiinan hävittyä Copa Américan loppuottelussa Chilelle, mutta hän pyörsi päätöksensä pian.

Argentiina sai kiittää Messiä, että se ylipäätään selvisi karsinnoista viime kesän MM-turnaukseen, mutta kisojen jälkeen kritiikki kohdistui jälleen häneen Albicelesten pudottua jo neljännesvälierissä tulevan mestarin Ranskan käsittelyssä.

Messi piti kisojen jälkeen maajoukkuetehtävistä taukoa, jonka aikana arvuuteltiin, aikooko hän palata tällä kertaa ollenkaan. Hän palasi kuitenkin Argentiinan paitaan juuri päättyneelle maajoukkuetauolle ja pelasi ystävyysottelussa Venezuelaa vastaan. Ohjelmassa oli myös ystävyysottelu Marokkoa vastaan, mutta Messi joutui jättämään sen väliin nivusvamman takia.

Barcelonan tähtihyökkääjä kertoi Club Octubre 947 FM:n haastattelussa, että hän on kyllästynyt kritiikkiin ja valheisiin, joita hän saa kuulla aina maaotteluiden jälkeen. Messin mukaan kritiikki on kantautunut myös hänen kuusivuotiaan poikansa Thiagon korviin.

– Se on vaikeaa. Poikani katselee aina videoita Youtubesta. Hän kysyi minulta, miksi Argentiinassa halutaan tappaa minut, kommentoi Messi Goalin mukaan.

– Mutta haluan jatkaa eteenpäin. Haluan yhä voittaa jotain maajoukkueen kanssa. Aion pelata kaikissa tärkeissä otteluissa. Me pääsimme jo MM-loppuotteluun (2014), eikä se ole helppoa.

Messi kumosi myös huhut, joiden mukaan hänellä on niin suuri valta Argentiinan ryhmässä, että hän päättää, kuka valmentaa maajoukkuetta.

– Minä en päätä maajoukkueen valmentajia. Kuulen näitä huonoja asioita, ja siinä tilanteessa on vaikea nauttia.

– Kaikki olisi tänä päivänä toisin, jos olisimme voittaneet MM-kisat Brasiliassa. Me hävisimme pienten yksityiskohtien takia. Sen jälkeen oli paljon sotkuja, ja minusta lehdistön olisi pitänyt hoitaa se eri tavalla.