Näkökulma: Tässä Huuhkajien ihanneavaus EM-kisoihin – tähtihyökkääjiä jää vaihtopenkille, nouseeko todellinen yllättäjä avaukseen?

Huuhkajien EM-kisajoukkue on nyt valittu. Päävalmentaja Markku Kanerva nimesi 26 pelaajan ryhmän, joka lähtee historian ensimmäistä kertaa miesten EM-lopputurnaukseen. Pelaajavalinnoissa nähtiin yllätyksiä, joita puitiin jo julkistuksen jälkeen näkökulmassa, mutta miten pelaajisto taipuu Suomen kenttäryhmitykseen?

Oletettavaa on, että Suomi lähtee EM-kisojen alkulohkon otteluissa 5-3-2-ryhmityksellä, joka taipuu hyökätessä 3-4-3- tai 3-5-2-muotoon. Kanervan sapluunassa on toki nähty myös tuttu ja turvallinen 4-4-2, mutta viime aikoina se on jäänyt vähemmälle käytölle. EM-kisoissa vastustajat ovat ennakkoon Suomea laadukkaampia, joten oletettavaa on, että Kanerva valitsee puolustavamman lähestymistavan.

Seuraavaksi esitellään Huuhkajien 5-3-2-ryhmityksen roolit ja arvioidaan, ketkä pelaajat pystyvät milläkin pelipaikalla pelaamaan ykkösvaihtoehdosta lähtien. Arvioissa on myös huomioitu se, miten Kanerva arvottaa eri pelaajia.

Maalivahti

Lukas Hradecky, Jesse Joronen, Anssi Jaakkola

Maalivahtien peluutus on käytännössä kirkossa kuulutettu. Bayer Leverkusenin ykkösvahti Lukas Hradecky pelaa kaikki pelit, ellei loukkaantumisia tapahdu. Jesse Joronen tuuraa, jos tarvetta tulee. Anssi Jaakkola on ”pepereinamainen” joukkuehengen luoja ja tärkeä sparraaja.

Oikean laidan wingback

Jukka Raitala, Nikolai Alho, Pyry Soiri, Robert Taylor

Minnesota Unitedin avainpelaaja Jukka Raitala on ollut kunnossa ollessaan yleisin vaihtoehto oikealle laidalle. Raitala on pelannut niin laitapuolustajana kuin wingbackinakin. Minnesotassa ja aiemmin Montrealissa Raitala on urakoinut myös topparina ja vasempana puolustajana, joten miehen monipuolisuudesta on varmasti hyötyä Kanervalle.

Nikolai Alho on selkeä kakkosvaihtoehto oikeaksi wingbackiksi. Alhon vastuu Huuhkajissa on kasvanut viime syksystä lähtien, ja minuutteja voi hyvin tulla kisoissa, mikäli Raitala pelaa esimerkiksi topparina. Alho tuo hyökkäävämmän vaihtoehdon laidalle.

Pyry Soiri raivasi lopulta jopa yllättäen tiensä kisajoukkueeseen. Soiri sai maajoukkueessa muutaman näyttöpaikan wingbackin paikalla ja vakuutti esityksillään Kanervan. Soiri saattaa saada minuuttinsa otteluiden lopusta, jos Suomi tarvitsee hyökkäysvoimaa. Puolustussuuntaan Soiri on selkeästi heikoin vaihtoehto.

Robert Taylor ei luultavasti tule pelaamaan oikeana wingbackina, ellei loukkaantumissuma iske. Taylor on kuitenkin urallaan pelannut Norjassa myös wingbackina, joten paikka on hänelle etäisesti tuttu.

Topparilinja

Joona Toivio, Paulus Arajuuri, Leo Väisänen, Jukka Raitala, Robert Ivanov, Daniel O’Shaughnessy, Sauli Väisänen, Thomas Lam.

Joona Toivio ja Paulus Arajuuri ovat selkeät ykkösvaihtoehdot topparilinjaan. Toivion vastuulla on enempi pallollinen pelaaminen, kun taas Arajuuri luutii pääpalloja ja voittaa kaksinkamppailuja. Toivio pelannee oikeana laitatopparina ja Arajuuri keskellä.

Kolmas toppari, eli vasen laitatoppari, on tässä vaiheessa vielä suuri mysteeri. Moni olisi nähnyt Juhani Ojalan nimenomaan kolmantena lenkkinä, mutta Kanerva jätti Vejlen keskuspuolustajan ulos joukkueesta. Ojalan ominaisuudet ovat toki melko samanlaiset kuin esimerkiksi Arajuurella, eikä hän suoraan sovellu vasemman laitatopparin tontille.

Leo Väisänen on noussut kehityksessään jo isoveljensä Saulin ohi. Leo tarjoaa topparilinjaan toisen pallollisen vaihtoehdon, joten lähtökohtaisesti hän on Toivion paikkaaja. Myös Raitala tarjoaa pelaavamman vaihtoehdon ja molempijalkaisena pelaajana hän pystyy hyvin täyttämään vasemman laitatopparin roolin, jossa hänet nähtiin myös Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan MM-karsinnoissa maaliskuussa.

Sauli Väisäsen minuutit saattavat jäädä vähäisiksi. Pitkästä loukkaantumisesta kärsinyt Chievo Veronan puolustaja on laadullisesti Suomen toppareista heikoin lenkki.

Robert Ivanov pelasi niin vahvan kauden Puolan pääsarjassa Warta Poznanin riveissä, ettei häntä voinut lopulta jättää kisakoneesta ulos. Ivanov on myös monikäyttöisempi pelaaja kuin esimerkiksi Ojala. Lähtökohtaisesti Ivanov tuuraa Toiviota oikealla tai Arajuurta keskellä.

HJK:n kapteeni Daniel O’Shaughnessy saattaa olla varsin korkealla Kanervan papereissa, mikäli Raitala pelaa wingbackina. O’Shaughnessy on nimittäin ainoa vasenjalkainen keskuspuolustaja Suomen joukkueessa. Tämä ominaisuus toi luultavasti myös kisapaikan.

Vasenjalkaisuus voi nousta Suomen pelinavaamisessa arvokkaaksi asiaksi. O’Shaughnessy saa vasempana laitatopparina peliasennon paremmin kohti kentän keskustaa, kun Suomi avaa peliä vasemmalta laidalta. Se tarjoaa huomattavasti enemmän syöttövaihtoehtoja, joten O’Shaughnessy saattaa toden teolla yllättää ja nousta jopa Huuhkajien avaukseen EM-kisoissa yksittäisen ominaisuutensa ansiosta.

Thomas Lam pelaa seuratasolla lähes poikkeuksetta keskuspuolustajana, mutta Huuhkajissa rooli on ollut keskikentän ankkurina. Topparina Lamia tuskin kisoissa nähdään, ellei poissaoloja tule runsaasti.

Vasemman laidan wingback

Jere Uronen, Jukka Raitala, Daniel O’Shaughnessy

Belgialaista Genkiä edustava Jere Uronen pelaa vasemmalla niin paljon kuin jaksaa. Uronen on ollut nuoresta iästään huolimatta jo pitkään Huuhkajien avainpelaaja. Hän nousee tukemaan hyökkäyksiä, mutta hoitaa myös puolustusvelvoitteet kunnialla.

Genkissä vastuu väheni loppukautta kohden, mutta maajoukkueessa miehelle on jälleen luvassa iso rooli.

Tarvittaessa Urosta voi tuurata niin Raitala kuin O’Shaughnessykin.

Keskikentän kolmikko

Keskikentän keskustan pelaajat voidaan jakaa vielä kolmeen erilaiseen rooliin: puolustavaan ankkuriin, kasipaikan dynamoon ja hyökkäävämpään kymppi- ja kasipaikan hybridiin.

Puolustava ankkuri

Tim Sparv, Glen Kamara, Rasmus Schüller, Thomas Lam, Joni Kauko

Kapteeni Tim Sparvin pelikunto herättää tällä hetkellä suuria kysymysmerkkejä. Mies itse totesi Ruotsi-ottelun jälkeen, että maaliskuussa operoitu polvi kesti kohtalaisen hyvin rasitusta. Kommenteista huolimatta Sparv tuskin pelaa kaikissa kolmessa alkulohkon ottelussa. Siitä huolimatta Sparv on ykkösvaihtoehto ankkuriksi. Hän tekee pelikavereistaan parempia ohjaamisellaan ja hänen läsnäolonsa kentällä tuo Huuhkajien pelaamiseen rauhallisuutta.

Sparv on käytännössä Suomen keskikenttäpelaajista ainoa, joka ei sovellu kovinkaan hyvin keskikentän muihin rooleihin.

Glen Kamara on joukkueen paras pelaaja ominaisuuksiltaan. Ankkurin roolissa Kamara menee hieman hukkaan, mutta silti hän on siihenkin roolin erinomainen kakkosvaihtoehto. Rasmus Schüller on kantanut isoa vastuuta Djurgårdenissa, Allsvenskanissa, nimenomaan keskikentän kolmikon ankkurina, joten hän pystyy täyttämään tämän roolin varsin hyvin.

Lam on Kanervan papereissa ollut aina keskikentän puolustava pelaaja, ja se rooli hänelle on avautumassa myös EM-kisoissa. Minuutit riippuvat kuitenkin pitkälti siitä, kuinka paljon Sparv pystyy pelaamaan. Joni Kauko pystyy paikkaamaan myös ankkurina, mutta hänen ominaisuuksistaan saadaan enemmän irti hyökkäävämmässä roolissa.

Kasipaikan dynamo

Glen Kamara, Joni Kauko, Rasmus Schüller, Onni Valakari, Robert Taylor, Robin Lod

Tämän roolin peluutus on ihannetilanteessa yhtä selkeää kuin maalivahtien peluutus. Kamara pelaa niin paljon kuin vain mahdollista kasipaikan dynamona, eli box-to-box-pelaajana, joka liikkuu kentällä laajalla säteellä. Kamara on ollut tässä roolissa erinomainen niin Huuhkajissa kuin seurajoukkueessaan Rangersissakin.

Suomen menestyksen kannalta on elintärkeää, että Kamaraa voidaan tässä roolissa peluuttaa mahdollisimman paljon. Kamara on Suomen paras pelaaja, kun puhutaan oman merkkaajan ohittamisesta ja pelin painopisteen viemisestä vastustajan kenttäpuoliskolle.

Vaihtoehtoja toki kasipaikalle on useampikin, mutta käytännössä kukaan muu ei samalla tavalla pysty roolia täyttämään kuin Kamara.

Hyökkäävä kasi- ja kymppipaikan hybridi

Joni Kauko, Robert Taylor, Onni Valakari, Robin Lod, Fredrik Jensen, Rasmus Schüller

Tähän rooliin Kanervalla on useita erilaisia vaihtoehtoja, mikä on lähtökohtaisesti erinomainen asia, mutta käytännössä se tarkoittaa myös hyvien pelaajien jäämistä vaihtopenkille.

Huuhkajissa kasi- ja kymppipaikan hybridirooli muuttuu paljon pelin sisällä. Se vaatii pelaajalta paljon, koska roolissa täytyy pystyä puolustamaan kurinalaisesti linjassa, mutta hyökätessä on noustava kymppialueen taskuihin antamaan ratkaisevia syöttöjä vastustajan puolustuslinjan selustaan.

Vaihtoehtojen laittaminen niin sanotusti paremmuusjärjestykseen on myös hyvin haastavaa, koska jokaisella tämän roolin pelaajalla on hieman erilaisia ominaisuuksia ja heikkouksia. Jos halutaan hyökkäyssuuntaan uhkaavaa pelaajaa, on Robin Lod erinomainen vaihtoehto, mutta puolustussuuntaan Lod on ehkäpä jopa koko joukon heikoin.

Taylor ja Kauko ovat pelanneet paljon hybridiroolia Huuhkajissa. Taylor oli viime syksyn Nations Leaguessa erinomainen kyseisessä roolissa. Toisaalta Onni Valakari on tullut vahvasti joukkueeseen mukaan ja on teknisiltä ominaisuuksiltaan Kaukoa ja Tayloria parempi hyökkäyssuuntaan. Myös Valakarin vasenjalkaisuus tuo erilaista uhkaa hyökkäyskolmanneksella.

Fredrik Jensen on Lodin tavoin tietynlainen väliinputoaja 5-3-2-ryhmityksessä. Molemmat ovat erinomaisia hyökkääviä pelaajia, mutta Kanervan ryhmityksessä vain toiselle on aukeamassa isompi rooli. Jensen on alustavasti selkeämmin ylimmän oksan vaihtoehto. Lod taas saanee vastuuta enemmän joko valeysinä tai keskikentän kymppinä. Jopa wingbackin rooli voi olla Lodille mahdollinen, jos halutaan hyökkäysvoimaa.

Hyökkääjät

Teemu Pukki, Robin Lod, Joel Pohjanpalo, Fredrik Jensen, Marcus Forss, Lassi Lappalainen, Pyry Soiri

Ylimmälle oksalle Kanervalla on jopa hämmentävän kovia vaihtoehtoja. Suomen puhtaat kärkipelaajat, Teemu Pukki, Joel Pohjanpalo ja Marcus Forss, pelaavat ensi kaudella TOP 5 -sarjoissa (Valioliiga ja Bundesliiga) vähintäänkin merkittävissä rooleissa. Silti tästä kivenkovasta kolmikosta saattaa avaukseen EM-kisoissa murtautua vain yksi pelaaja, ja se on itseoikeutetusti Pukki.

Kanervalla on täysi työ pitää kolmikko tyytyväisenä kisojen aikana, sillä oman arvonsa tuntevat maalintekijät eivät lähtökohtaisesti tyydy vaihtopelaajan rooliin. Brentfordissa tehokkaasti minuutteihinsa nähden onnistunut Forss on saamassa myös Huuhkajissa jämäroolin. Nuoren miehen kohdalla tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta ja jonain päivänä Forss kantaa päävastuuta Huuhkajien hyökkäyksessä.

Moni saattaa nyt ihmetellä, että eikö Kanervan ryhmityksessä ole sitten paikka kahdelle kärjelle. Tuskin. Luultavasti Kanerva haluaa ylimmälle oksalle valeysin, joka liikkuu kymppialueen taskuissa ja pystyy ruokkimaan syötöillään Pukkia. Siksi tämä rooli on kuin nakutettu Robin Lodille, jonka yhteispeli Huuhkajissa Pukin kanssa on ollut silmiä hivelevää.

[readmore from=huuhkajat]

Vaihtopenkiltä löytyy vielä maajoukkueessa todellisen ”supervaihtomiehen” tittelin saanut Fredrik Jensen, joka antaa varavaihtoehdon Lodille.

Luultavasti Pukki ja Pohjanpalo nähdään kisoissa myös samaan aikaan kentällä, mutta silloin ryhmitys taipuu enemmän 3-5-2-muotoon. Kahden selkeän kärjen käyttö saattaa tulla ajankohtaiseksi, jos Suomi tarvitsee tappioasemassa maaleja.

Lassi Lappalainen tarjoaa selkeän laitahyökkääjän vaihtoehdon Kanervalle, mutta 5-3-2-muodossa puhtaita laitureita ei nähdä, joten Lappalainen aloittanee lähtökohtaisesti kaikki pelit penkiltä, kuten myös Pyry Soiri. Jos Kanerva käyttää 4-4-2-muotoa, nousee Lappalainen kentälle juoksuvoimaisena laiturina, kun toisella laidalla häärii keskustaan voimakkaasti leikkaava Lod.

Alla olevassa kuvassa jokaiselle pelipaikalle on arvioitu paras vaihtoehto, ja sen alle muut pelaajat järjestyksessään.

LUE MYÖS:

• MTV Urheilu: EM-kisavalinnat tuottivat kivuliaan pettymyksen – ”Pidin itseäni varmana kisajoukkueeseen kuuluvana pelaajana”
• Näkökulma: Markku Kanerva turvautui tuttuihin – nämä valinnat yllättivät
• ”Käsittämätöntä olla osana tätä historiallista joukkuetta” – Näin Huuhkajien EM-kisajoukkueeseen valitut pelaajat reagoivat kisavalintoihin
• Tanskalta tyly päätös venäläisille EM-kisaturisteille – Venäjän jalkapalloliitto hermostui