Suomi hävisi keskiviikkona Venäjälle maalein 0-1 EM-kisojen alkulohkon toisessa ottelussa. Huuhkajien pelaaminen ottelun loppuhetkillä oli melkoista sekoilua, josta valmennusjohto joutuu ottamaan syyn niskoilleen. Pelikuri katosi, eikä hyökkääminen tuottanut mitään järkevää.

Ottelun loppuhetkillä Suomen päävalmentaja Markku Kanerva teki erikoisia ratkaisuja, mutta tehdyistä vaihdoista löytyi vielä selkeä ajatus. Kanerva halusi kentälle juoksuvoimaiset Pyry Soirin ja Lassi Lappalaisen. Lisäksi Fredrik Jensen tuotiin vielä tuomaan hyökkäysvoimaa, kun hänet vaihdettiin toppari Joona Toivion tilalle.

Jensenin valinta oli ehkä erikoisempi, koska kentällä olivat jo Robin Lod ja Joni Kauko, joiden tehtävänä oli pelata kärjen alla. Olisiko Marcus Forss tuonut enemmän uhkaa ylempänä?

Joka tapauksessa Kanerva halusi tuoda aggressiivisuutta prässipelaamiseen sekä uhkaa Venäjän puolustuslinjalle. Toisaalta Venäjän alimman linjan takana oli hyvin vähän enää tilaa, johon nopeajalkaiset pelaajat olisivat juosseet. Venäjä puolusti matalalla, kun Suomi lähti hallitusti hyökkäämään.

Silti Suomi sai loppurunnistyksensä parhaan tekopaikan juuri juoksuvoiman kautta. Lappalaisen pitkä juoksu positiivisen tilanteenvaihdon jälkeen repi Venäjän linjat riekaleiksi. Kun Lappalainen kääntyi ja etsi syöttövaihtoehtoja, Suomella oli pelin keskustassa, boksin tuntumassa, peräti 4vs3-tilanne. Venäjä puolusti tilanteessa todella heikosti, ja ylimmät pelaajat tulivat hitaasti alas.

Hieman nopeampi pelaaminen keskustaan olisi voinut tuottaa todella vaarallisen tilanteen, mutta lopulta tilanne kuihtui kasaan, kun Venäjä sai miehiä alas ja lopulta Kaukon ratkaiseva syöttö ei onnistunut.

Sekoilu alkoi muodon muuttamisesta

Suomi ei onnistunut prässäämään korkealta 5-3-2-muodossa. Venäjä onnistui helposti purkamaan Suomen prässiyritykset pelaamalla maalivahti Matvei Safonovin kautta toiselle laidalle. Kanerva reagoi tähän ja vaihtoi Suomen ryhmitystä 4-4-2:ksi.

Muutos kuitenkin aiheutti sekaannusta Suomen joukkueessa. Tästä voidaan päätellä, ettei ryhmityksen muutosta ollut käyty läpi kovinkaan tarkkaan kentällä olevien pelaajien kanssa. Muodon muuttaminen on varmasti käyty moneen kertaan läpi harjoituskentällä, mutta nyt osa pelaajista jäi epätietoiseksi omasta roolistaan.

Kentällä oli samaan aikaan esimerkiksi kolme hyökkäävää keskikenttäpelaajaa, Lod, Kauko ja Jensen. Kaikki kolme pelaajaa viihtyvät taskuissa. Suomen pelaaminen puuroutui, eivätkä liikkeet olleet johdonmukaisia.

Muutaman minuutin verran Suomi oli kentällä sekasortoinen niin puolustaessaan kuin hyökätessäänkin. Kanerva ohjasi kentän laidalla kapteeni Arajuurta, joka välitti viestiä eteenpäin. Pelaajat alkoivat hiljalleen löytää paikkansa kentällä. Suomi sai koottua rivinsä, kun Venäjän pelaajat saivat tällejä ja heitä hoidettiin pidempiä pätkiä. Moni pelaaja kävi Kanervan luona saamassa ohjeita.

Venäjä ei antanut Suomen avata peliä rauhassa, vaan pallollista kohti annettiin korkeallakin prässiä. Se pakotti Suomen pelaamaan pitkiä ja vaikeita syöttöjä kohti Joel Pohjanpaloa. Ongelmaksi muodostui se, ettei Suomi ollut lähelläkään voittaa kakkospalloja. Venäjä sai poikkeuksetta pallonhallinnan itselleen Suomen korkean pallon jälkeen.

Arajuuri kohdepelaajaksi kärkeen ilman selkeitä malleja

89. minuutilla Suomi sai oikealta laidalta vapaapotkun. Lod antoi keskityksen boksiin, jonka jatkotilanteesta Arajuuri pääsi vielä puskemaan. Pusku leijaili kuitenkin maalin katolle.

Tämän jälkeen tapahtui erikoisia asioita. Arajuuri jäi ylös hyökkäykseen. Hän antoi ohjeet muille pelaajille, kuten Glen Kamaralle, joka pudotti toppariksi. Syyttävä sormi osoittaa Kanervaa, joka kertoi suunnitelmasta ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.

Tavallisen katsojan silmin on varmasti ymmärrettävää, että vahva pääpelaaja, Arajuuri, nostetaan hyökkäykseen ottelun lopussa voittamaan pääpalloja. Ongelma ei sinänsä ole edes se, että näin tehdään, vaan se, kuinka paljon mallia on harjoiteltu. Nyt näytti vahvasti siltä, ettei Suomi ollut käynyt harjoituskentällä kertaakaan vastaavanlaisia tilanteita läpi.

Loppupelin ajan hyökkäyksessä ollutta Arajuurta tavoiteltiin pitkillä syötöillä, mutta syöttöjen onnistumisprosentti oli heikko. Se johtui useassa tapauksessa siitä, että syöttö lähti joko väärältä puolelta, huonosta peliasennosta tai kiireellä. Venäjä onnistui hyvin antamaan prässin kohti palloa, jolloin Suomi ei malttanut hakea parempaa paikkaa syötön antamiseen, vaan pallo vain kiskaistiin eteenpäin, ilman selkeää kohdetta.

Muutaman kerran pallo kuitenkin saatiin kohti Arajuurta. Näissä tilanteissa näkyi selvästi, ettei tämän tapaista target-pelaamista ollut harjoiteltu tai käyty kovinkaan tarkkaan läpi. Suomen pelaajat eivät muodostaneet ylivoimia Arajuuren ympärille. Liian moni pelaaja juoksi Arajuuren selän taakse kohti Venäjän alimman linjan selustaa olettaen, että Arajuuri saisi jatkettua palloa eteenpäin tai hänestä katsottuna taaksepäin. Sellainen pusku on yksi jalkapallon vaikeimmista tehdä hallitusti.

Arajuuren alapuolelle ei annettu tukea. Venäjä voitti poikkeuksetta pallot, kun ne putosivat Arajuuren alapuolelle. Jos suunnitelmana oli se, että Arajuuri jatkaa pallon lähemmäs Venäjän maalia, oli se todella optimistinen tavoite. Sen sijaan pudottaminen alapuolelle olisi ollut huomattavasti järkevämpää, koska siitä peliä olisi pystytty jatkamaan positiivisessa peliasennossa, eli katse kohti Venäjän maalia.

Kerran Suomi pääsi pitkällä syötöllä ja rymistelemällä lähelle tekopaikkaa. Silloinkin korkean syötön sai jatkettua Pohjanpalo ja lopulta ratkaisevaa syöttöä oli antamassa Arajuuri, joka ei varsinaisesti ole oikea mies tähän tehtävään. Arajuuren syöttö karkasi rajasta yli.

[readmore from=huuhkajat]

Huuhkajat haki tasoitusta Venäjää vastaan hyvin ohuella suunnitelmallisuudella. Arajuuren nostaminen kärkeen oli klassinen esimerkki siitä, kun pelisuunnitelma revitään riekaleiksi ja maalia haetaan tavalla, joka ei ollut pelaajille tuttu. Nyt Suomi toivoi, että se tuottaisi jotain, mutta todennäköisyys sille oli hyvin pieni.

On tärkeä myös ymmärtää se, ettei valittu taktiikka ole välttämättä huono, jos se on käyty tarkkaan läpi ja jokainen pelaaja tietää täsmälleen mitä tavoitellaan, millaisella syötöllä, mihin liikkua kun Arajuuri hyppää ilmaan ja miten sen jälkeen jatketaan. Nyt Suomi ei tiennyt, mitä se oli tekemässä, vaan toivoi, että pallo pomppisi Arajuuren päästä omille tai maalintekosektorille.

Absoluuttisella huipulla onnenkantamoiset ovat vähissä. Belgiaa vastaan mahdollisessa tappioasemassa pelaamisen on oltava aivan eri luokkaa. Ennen kaikkea tasoituksen hakemisen pitää olla suunnitelmallista.

LUE MYÖS: