Kommentti: Roman Eremenkon puuttuminen on vain hyväksi Huuhkajille

Huuhkajat ovat erikoisessa jälleenrakennustilanteessa syksyn. Joukkue pelaa vielä EM-karsintaa, mutta ilman panosta. Kisapaikka on jo karannut ja uusi päävalmentaja Hans Backe astuu remmiin vasta vuodenvaihteessa. Syksyn kolmessa pelissä vastuuluotsina on Markku Kanerva, jonka tehtävänä on saattaa karsinnat kunnialla päätökseen. Varsinainen pelin kehittäminen jää ensi vuoteen. Suomi pelaa tulevan viikon aikana kaksi EM-karsintapeliä: nyt perjantaina Kreikka-ottelun vieraissa ja maanantaina Färsaarten joukkue saapuu Olympiastadionille. Suomelta puuttuu otteluista kapellimestari Roman Eremenko, jonka poissaoloa on jo harmiteltu paljon siellä sun täällä.

Huuhkajilla välivaihe

Tässä on kuitenkin toinen näkökulma asiaan. Vaikka Eremenko olisi ollut mukana, ei peleistä jää jälkipolville paljoakaan eväitä kun uusi valmentaja tuo kuitenkin uudet kujeet mukanaan ensi vuonna. Pelaajatasolla Eremenkon poissaolo anhtaa kuitenkin muille mahdollisuuden näyttää osaamistaan ja pakottaa pelaajiston hakemaan uusia tapoja tehdä asioita ykköspelintekijän puuttuessa. Mixu Paatelaisen ajanjaksoa leimasi se, että Eremenkosta – Suomen ehdottomasti parhaasta pelaajasta – ei saatu irti samoja tehoja kuin seuratasolla Eremenko oli lähes pelissä kuin pelissä silti Suomen paras ja pelinrakentelu pyöri miehen kautta.

Irti riippuvuudesta

Nyt hänen poissaolonsa pakottaa suomalaispelaajat miettimään uudestaan omaa pelaamistaan, hakemaan totutusta poikkeavia ratkaisuja ja jokaisen on pakko kantaa piiru enemmän vastuuta kentällä. Sen ei pitäisi olla kuin hyväksi pelaajille. Vähintäänkin tämä erottaa jyvät akanoista. Kaikissa asioissa kehittyminen vaatii aina olemassa olevan ajattelun haastamista ja kyseenalaistamista. Asioiden tekeminen samalla tavalla kuin ennenkin ei tuota tuloksia muuttuvassa yhteiskunnassa. Samat pelisäännöt pätevät pitkälti myös alati kehittyvässä jalkapallomaailmassa. Kuulin äskettäin hienon sanonnan kehittymisestä: ”Pitää juosta, että pysyy edes paikoillaan.” Niinpä! Ja entäpä jos tavoitteena on paikalla pysymisen sijaan mennä eteenpäin? Kai Lintinen Twitter: @kailintinen