Kaikki tuntevat Julius Caesarin legendaarisen lausahduksen: Veni, vidi, vici – tulin, näin, voitin.

Kahden viikon kuluttua Neymariin saatetaan päästä yhdistämään Caesarin lausahdus hieman muunneltuna: Tulin, filmasin, voitin. Ei ihan samanlaista ylevyyttä kuin alkuperäisessä, mutta väliäkö sillä.

Neymar olisi voinut kävellä MM-kisoissa tarkemmin Caesarin lausahduksen viitoittamaa polkua, jos hän vain olisi halunnut. Neymar valitsi kuitenkin toisenlaisen tien – Neymar Wayn. Sillä tiellä on taitoa, mutta myös surkuhupaisaa sukeltelua ja kieriskelyä.

Neymar olisi voinut olla Brasilian kansakunnan uusi pelastaja. (Edelleen suhteellisen) nuori toivo, joka palauttaa samban ja ilon. Neymar valitsi tien, joka on aiheuttanut jopa Brasiliassa myötähäpeää – muista maista puhumattakaan.

Mitä oikein on tapahtunut?

Liian hyvä ollakseen nöyrä

Neymar on läpi uransa ollut pelaaja, joka odottaa kikkojensa kanssa tarkoituksellisesti vähän liian kauan. Kun sitten puolustava pelaaja ajaa sukille tai runkoon, Neymar kaatuu teatraalisesti ja ottaa kontaktista kaiken ilon irti.

Neymar voisi monessa tilanteessa olla joukkueelleen hyödyllisempi pelaaja, jos hän luopuisi hieman aiemmin pallosta, väistäisi taklauksen ja jatkaisi hyvää pelilliseen positioon valmiina vastaanottamaan syöttöä. Niin Neymar ei kuitenkaan tee – ei ole oikeastaan koskaan tehnyt.

Santosissa Neymar oli kuningas, jolle kukaan ei mahtanut mitään. PSG:ssä sama juttu. Hän on niin paljon parempi kuin muut, että ylimielinen kikkailu toimii tarpeeksi hyvin.

Barcelonassa tilanne oli vähän eri. Neymar oli toki taidoiltaan joukkueen ja sarjan eliittiä, mutta hierarkiassa hän ei ollut lähelläkään valtaistuinta. Barcelonassa Neymar oli yksi Lionel Messin aseenkantajista, odotti kiltisti vuoroaan rangaistuspotkuissa ja niin edelleen.

On tavallaan hämmentävää, että Neymariin ei noiden vuosien aikana tarttunut mitään Messin ja Andrés Iniestan kaltaisten pelaajien nöyryydestä. Näyttäisi siltä, että ainoa pelaaja josta Neymar otti oppia, oli Sergio Busquets – eikä nyt puhuta Busquetsin hyvistä puolista.

Omatkin kääntävät selkänsä

Brasiliassa rakastuttiin Neymariin joitain vuosia sitten. Nuori toivo, samba, kikat. Kaikki se, mistä Brasilian jalkapallo on tullut tunnetuksi. Ja onhan Neymar ollut myös tehokas. 26-vuotiaana maan kolmanneksi paras maalintekijä.

Rakkaudellakin on rajansa. Pikku hiljaa mitta on tullut täyteen. FourFourTwo kertoo jutussaan osuvasti, kuinka osa Brasilian kannattajista ympäri maata on jo vaatinut päävalmentaja Titeä penkittämään Neymarin. MM-kisojen fanialueilla Neymarille on jo buuattu.

Brasilian entinen maailmanmestari Tostão on kirjoittanut Folha de São Paulo -lehden kolumnissaan, että Titen olisi syytä lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia Neymaria lopettamaan hävettävä sukeltelu. Globon toimittaja Galvão Bueno on ollut samoilla linjoilla Tostãon kanssa. Neymarin entouragesta vastattiin jo, että Bueno on roskaa.

Myöhemmin, Serbia-pelin jälkeen Bueno kirjoitti:

– Kuka syötti Paulinhon maalin? Joukkueen tähti, Philippe Coutinho! Maagista peliä Coutinholta, joka on ollut Brasilian paras pelaaja.

Samaan aikaan monessa muussa maassa – täällä Suomessakin – on kaveriporukoissa ja sosiaalisessa mediassa lähinnä naurettu Neymarin kieriskelyille. Onkohan kenellekään koskaan naurettu yhtä paljon MM-kisoissa kuin Neymarille nyt.

Katso tästä huvittavimmat meemit Neymarin kieriskelystä.

Meksikon päävalmentajakin ehti jo sanoa julkisesti, että Neymarin käytös on häpeällistä (lue lausunto tästä).

Tarvitseeko Neymarin muuttua?

Neymarin peliin kuuluu tietynlainen ylimielisyys, se on ihan selvää. Ei pelaajista pidä yrittääkään tehdä robotteja. Mutta jossain menee raja.

Periaatteessa Neymarin ei tarvitse olla kiinnostunut muun maailman mielipiteistä. Ei sillä oikeastaan ole Neymarin kannalta mitään merkitystä, mitä Meksikon päävalmentaja sanoo, jos Brasilia on juuri Meksikon voittanut.

[readmore from=jalkapallon-mm2018]

Sen sijaan siitä Neymarin pitäisi olla kiinnostunut, palveleeko hänen käytöksensä joukkueen tuloksentekokykyä, vai aiheuttaako se sille hallaa. Niin kauan kuin Neymar kykenee haastoillaan ja kieriskelyllään hankkimaan erikoistilanteita omille ja lappuja vastustajille, käytös on perusteltua.

Mutta siinä vaiheessa kun Neymarin teatteri alkaa haitata oman joukkueen pelaamista tai kun oma joukkue joutuu käyttämään energiaa Neymarin tekojen selittelyyn, asiat eivät enää ole hyvin.

Neymar on nyt tiensä valinnut. Hän ei ole ylväs Julius Caesar. Hän on Neymar. Taituri ja klovni samassa paketissa. Riittääkö se voittoon? Entä riittääkö voitto sulattamaan brasilialaisten sydämet?

Aiheet Brasilia Jalkapallon MM2018 Maajoukkueet Näkökulmat Neymar Ulkomaat