Kaikki näytti hyvältä vielä torstaina. Takana oli hyvä harjoitusviikko sen jälkeen, kun avauskierroksen tappion jälkeiseltä harmitukselta oli selvitty. Tietysti harmitti myös se, etten päässyt avausmatsissa kentälle. Rehellisesti sanottuna olin valmis ja odotinkin harjoituskauden perusteella saavani vastuuta myös Bayernia vastaan.
Treeneissä napsahti lonkan seudulta jotakin, pikalähtö tutkimuksiin ja tuomio…
Sitten tuli perjantai ja valmistavat harjoitukset lauantain peliä varten. Treeneissä napsahti lonkan seudulta jotakin, pikalähtö tutkimuksiin ja tuomio: mistään isosta vammasta ei ole kysymys, mutta sellaisesta, joka estää pelaamisen pari viikkoa. Tilannetta tarkisteltiin vielä monelta kantilta, mutta jo pian selvisi, että kun valtaosa Leverkusenin pelaajista viettää seuraavan viikon maajoukkuepalveluksessa, minä olen kuntoutuksessa.
Ilmoitus sitten Markku Kanervalle, että pelit jäävät väliin. Täytyy myöntää, että tuo harmittaa ihan mielettömästi. Olin odottanut näitä pelejä. Olen kuullut, että Ratina on täyttymässä eikä liian usein pääse kokemaan kotimatseja täyden tuvan edessä. Kun meidän fanimme vielä varmasti haastavat äänenkäytössä Islannin fanit, olisi matsissa ollut hieno pelata.
Tällaista se futis välillä on.
Tällaista se futis välillä on. Vamman ei tarvitse olla iso, mutta kun se on riittävä, ei pelaamaan pysty. Pitää sitten pitää peukut pystyssä ensin lauantaina, että Liverpoolilta aikamoisen selkäsaunan saanut Hoffenheim saa samanlaisen kohtelun myös meiltä. Ja sitten tietysti peukut pystyyn Huuhkajien puolesta – olen varma, että jätkillä on kova revanssihenki päällä. Se, mitä tapahtui Reykjavikissa, ei unohdu.
Huuhkajien ja Bayer Leverkusenin hyökkääjä Joel Pohjanpalo on SuomiFutis-sivuston asiantuntija, jonka ”Jollen Danger Zone” tuo iloa lukijoillemme kolumnien ja videoiden muodossa (uutinen).
Joel Pohjanpalo
Twitter: JPohjanpalo
