Kolmaskaan elinsiirto ei vienyt bundesliigakärjen pelihaluja: "Sehän on kuin moottorinvaihto"

Vuoden 2008 EM-kisoissa koettin hieman erilaista jalkapallohistoriaa. Kroatialaisesta Ivan Klasnicista tuli tuolloin ensimmäinen pelaaja, joka pelasi jalkapallon arvoturnauksessa elinsiirron jälkeen. Arvokisat olivat Klasnicille jo kolmannet, mutta ensimmäiset sen jälkeen, kun hän sai siirretyn munuaisen elimistöönsä. Tai oikeastaan kaksikin. Ensimmäisen munuaisen hyökkääjälle lahjoitti tämän äiti, mutta sitä elimistö hylki. Isältä saatu munuainen kelpasi paremmin, ja mahdollisti peliuran jatkumisen. Isänkään munuainen ei kuitenkaan osoittautunut pysyväisratkaisuksi, vaan tämän vuoden lokakuun puolivälissä 37-vuotiaalle Klasnicille tehtiin jo kolmas munuaissiirto. Vaikka mies on todellakin terveyshuolista osansa saanut, ei kolmaskaan siirrännäinen ole pelihaluja vienyt. Klasnic on pelannut viimeksi kaudella 2012-2013, mutta virallisesti hän ei ole vielä peliuraansa lopettanut. Ei, vaikka syksyllä 2016 hänet todettiin ”kriittisesti sairaaksi”. – En ole uusi ihminen, mutta moni asia on nyt miellyttävämpää. Voin juoda ja syödä mitä haluan ja kuinka paljon haluan, Klasnic kertoi Weser-Kurierille voinnistaan. – Elämä on nyt helpompaa, mutta ei minulla aiemminkaan huonosti mennyt. Enkä minä ole kitisevää tyyppiä. – Tietysti kysyin itseltäni kymmenen vuotta sitten, ”miksi minä?”. En kuitenkaan näytä sitä ulospäin, vaan pidän mieluummin hymyn kasvoillani. Yllätyksenä kolmannen munuaisen tarvitseminen ei Klasnicille tullut, mutta joka tapauksessa hänen tapauksensa on jalkapallopiireissä ainutkertainen. – Osasin periaatteessa odottaa sitä, mutta olen kuitenkin erityistapaus: ensimmäinen jalkapalloilija, jolla on siirretty munuainen. Vertailukohtaa tai toista esimerkkiä ei ole. Kukaan ei tiedä, miten jalkapallon pelaaminen on vaikuttanut munuaiseeni. Oliko siitä hyötyä vai haittaa? Mitä olisi tapahtunut, jos olisin pelannut vielä vuotta 2013 pidemmälle? Ongelmathan alkoivat vasta vuonna 2015, Klasnic selvittää. Klasnic muistelee kaiholla innostunutta vastaanottoa, kun hän palasi kentille ensimmäisten elinsiirtojen jälkeen. Eikä uusikaan comeback ole poissuljettu juttu. – Kun palasin elinsiirron jälkeen, pelasin ensimmäisen pelini Werder Bremenin reservijoukkueessa St. Paulia vastaan cupin ottelussa. Paikalla oli 35 000 katsojaa, jotka huusivat nimeäni, kun minut vaihdettiin sisään. – Bolton Wanderersin kotipeleissä kannattajat puolestaan taputtivat viime kaudella jokaisen pelin 17. minuutilla seisaaltaan minun muistokseni. 17 oli pelinumeroni. Senkin takia ajatus paluusta vielä kerran on kiehtova. – Sain viimeisen munuaissiirtoni jälkeen vielä kerran tarjouksen peliurani jatkamisesta. Minulle annettiin kesään asti aikaa hoitaa itseni kuntoon. Suurimman osan peliurastaan Klasnic pelasi Werder Bremenissä, jonka johtoportaaseen kuuluu miehen vanha pelikaveri Frank Baumann. – Jäähyväisotteluakaan en ole vielä pelannut. Juttelin siitä ”Baumin” kanssa ja sanoin, että pelaisin sen mieluusti (Werder Bremenin kotikentällä) Weserstadionilla. – Nyt minulla on uusi munuainen, ja elinsiirto on kuin moottorinvaihto. Pelasin ensimmäisenkin munuaissiirron jälkeen, joten miksei se voisi onnistua toistamiseenkin, Klasnic pohtii.