Tänään, 3. lokakuuta tulee kuluneeksi 25 vuotta yhdestä veikkausliigahistorian ikimuistoisimmasta päivästä. Samalla päivämäärällä vuonna 1993 porilainen FC Jazz voitti seurahistoriansa ensimmäisen suomenmestaruuden. Pelattiin Veikkausliigan neljättä kautta, ja tapa, jolla mestaruus ratkesi, ei jättänyt ketään kylmäksi.

Tero Anttila

@Tantti1a
Tänään tasan 25 vuotta sitten oli itselläkin aamulla perhosia vatsassa. Bongaa kuvasta 😳. #fcjazz #suomenmestaruus #ensimmäinen #pori

Jazz taisteli mestaruudesta päätöskierrokselle saakka Mypan kanssa tasapäisesti. Ennen päätöskierrosta Jazzilla oli pisteen etumatka, ja Porissa pelattiin mestaruudesta joukkueiden välisessä keskinäisessä kohtaamisessa. Myllykoskelta saapui otteluun tiettävästi noin tuhat fania, ja kaikkiaan stadionille kerääntyi 11 193 katsojaa, Porin stadionin ennätysyleisö jalkapallo-ottelussa.

Ottelusta muodostui melkoinen maalijuhla, sillä Jazzin mestaruus ratkesi numeroin 6-3. Maaleista kuusi syntyi viimeisten 17 minuutin aikana.

FC Jazz

@FC_Jazz
3.10.1993 FC Jazz voitti Suomen mestaruuden 11 193:n katsojan edessä. Lue SK:n kirjoittama juttu hienosta historiallisesta päivästä. bit.ly/2IyyDsS #1993 #suomenmestaruus #11193

Satakunnan Kansa julkisti merkkipäivän kunniaksi joukkueen mestaruuden merkkihenkilöiden muisteloita mestaruuden ratkaisseesta pelistä. Yksi mestaruusryhmän kulmakivistä, Miika Juntunen muun muassa kertoo, kuinka hän lähti liikkelle kotoaan Tampereelta tarpeettoman myöhään, ja ajoi peliin ehtiäkseen satasen alueella 130:tä. Silloin siviilipoliisiauto pysäytti Juntusen.

– Poliisin takapenkillä istuessani selitin asian ja sanoin: ”Pojat, nyt sellainen juttu, että minun pitäisi olla ratkaisemassa jalkapallon Suomen mestaruutta Porissa. Mitä pidemmin me tässä jutellaan, sitä lujempaa minun pitää ajaa loppumatka Poriin”, Juntunen muistelee SK:lle.

– Poliisit sitten hetken katselivat toisiaan ja lopulta sanoivat, että katsotaan tämä ylinopeus läpi sormien, jos tosiaan ratkaiset sen mestaruuden.

– Itse ottelussa olin luvannut ratkoa mestaruuden ja näin myös tein: minähän aloitin mestaruusjuhlat ja myös päätin ne maaleillani. Missään vaiheessa ei ollut epäselvää, ettemmekö olisi voittaneet. Olimme Suomen seurahistorian paras joukkue, ja Porissa käynnistyi sinä päivänä kotimaisen jalkapallon suurin juhla, Juntunen hehkuttaa.

Juha Tamminen

@TamminenJuha
On this day, October 3rd, 1993 - quarter of a century ago, FC Jazz Champions 1993 - rd 29: Pori stadium was as packed past the official capacity as it could possibly be. FC Jazz needed a point to become champions for the first time, visitors MyPa needed a win.

Mestarien valmentaja Jussi Ristimäki nostaa joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi jo vuonna 2003 edesmenneen keskikenttämiehen, vaikka Antti Sumiala takoikin maalikuninkuuden tuoneet 20 maalia, ja monet muistavat parhaiten brassitrio Luiz Antonion, Piracaian ja Rodrigon.

– Vaikka mestarijoukkue usein henkilöityi brassipoikiin, tärkein palanen ja joukkueen dynamo oli Jarmo Alatensiö, Ristimäki kertoo.

– Ei se mestaruus silti helpolla tullut. Itse ottelu oli hyvin piinaava, kun MyPa oli sitkeä eikä luovuttanut millään. Vasta 5–3-osuman jälkeen uskalsin hieman hengähtää ja jo vähän ajatella, että kyllä se mestaruus nyt tulee.

– Mestaruudesta teki vielä erityisemmän se, että se ei ollut vain FC Jazzin mestaruus. Se oli koko Porin mestaruus, joka liimasi yhteen kaikki kaupunkilaiset. Sen kyllä aisti. Itse juhlinta taisi sujua brassien tahdissa, jotka osasivat kyllä järjestää aika isot karnevaalit Poriin.

Juha Tamminen

@TamminenJuha
On this day, October 3rd, 1993 - quarter of a century ago, FC Jazz Champions 1993 - rd 29: This goal was a gift by Mika Viljanen to Luiz Antonio, "It's yours, go and put it the net!" 2-0 after 25 minutes... Looking good for FC Jazz!

Legendaariset brassit muistelevat vieläkin lämmöllä ottelun tunnelmaa. Stadionilla oli tuhansia katsojia jo tunteja ennen peliä, ja koko kaupunki kuhisi.

– Kohti stadionia ajaessamme aloimme ihmetellä, miksi poliisilaitoksen kohdalla on valtavasti ihmisiä! Sitten selvisi, että ne kaikki ovat Jazz-lippuineen matkalla stadionille. Muistan ajatelleeni, kuinka hienoa tämä voikaan olla, Luiz Antonio muistelee.

Satakunnan Kansan koko jutun voi lukea täältä.