Näkökulma: HJK ei voittanut, vaan hävisi – yksittäisen ottelun tulos sai hämmentävän vastaanoton Suomessa

HJK putosi eilen Mestarien liigasta hävittyään Crvena zvezdalle kahdessa ottelussa yhteismaalein 2-3. Ensimmäinen osaottelu päättyi 0-2-tappioon ja toinen osaottelu 2-1-voittoon. Otteluparin kulku oli HJK:lle karvasta kalkkia. HJK meni toisessa ottelussa johtoon Sebastian Dahlströmin hienolla osumalla toisen jakson alussa. Lähes heti perään Tim Väyrynen olisi voinut saada hyvän paikan maalata, mutta hän rynni hieman myöhässä läpisyöttöön rikkoen maalivahtia. Kun muistetaan, miten Punainen tähti teki omassa kotiottelussaan 2-0-maalinsa ottelun loppuhetkillä, ei otteluparista voi jäädä HJK:lle kovin hyvä maku. HJK:lla oli kuin olikin 180 minuutin aikana mahdollisuus järjestää yksi kaikkien aikojen karsintayllätyksistä, mutta suoritus jäi lopulta harmittavalla tavalla piippuun. Nyt olisi tiukasti analysoitava, miksi HJK hävisi otteluparin, koska vain otteluparin voitolla tai häviöllä on kansainvälisessä huippujalkapallossa merkitystä. Vain analysoimalla karvas putoaminen tarkasti, on kehitys mahdollista. HJK kantaa vastuun omasta kehittymisestään, mutta median sekä muiden toimijoiden sanoilla on iso merkitys jalkapallokulttuurin muovautumisessa. On ollut hämmentävää huomata, millaisia reaktioita HJK:n kokema tappio ja putoaminen aiheutti seuran sisällä sekä mediassa. ”Totta kai voitto tuntuu hyvältä. Varsinkin kun olemme pelanneet heikompia pelejä Veikkausliigassa. Se on ärsyttänyt”, sanoi HJK:n Nikolai Alho IS:n haastattelussa. ”HJK:n voitolla Punaisesta tähdestä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia”, aloitti puolestaan Helsingin Sanomat kommenttinsa pelistä. Suomen maajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtola twiittasi ottelun jälkeen näin: ”Helposti taputusten arvoinen esitys. Hyvä @hjkhelsinki!” On kuitenkin niin, että kilpajalkapallon näkökulmasta ainoa merkittävä asia oli eilen se, menikö HJK jatkoon vai ei. HJK:n vastustaja ei pelannut yhden ottelun voitosta, vaan jatkoonpääsystä. Piste. HJK ei siis voittanut, vaan hävisi. Kun pelataan Mestarien liigan karsintaotteluita, pelataan kilpajalkapalloa ja otteluita on arvioitava ensisijaisesti kansainvälisen kilpajalkapallon perspektiivistä. Mestarien liigan karsintaottelut eivät ole harrastejalkapalloa, jossa hyvä mieli voi koostua voittamisen lisäksi pelkästään rehdistä osallistumisesta sekä hyvästä häviämisestä. On selvää, että Punainen tähti pelasi toisen osaottelun toisella jaksolla otteluparin voitosta, eikä yhden ottelun voitosta. Media ja jopa HJK:n pelaajat käsittelevät ottelua ensisijaisesti yksittäisen ottelun voittona, eikä otteluparin häviämisenä. Tässä on ristiriita. Monessa lajissa, jossa suomalaiset ovat niittäneet kansainvälistä menestystä, on pystytty tekemään kunnianhimosta ja voittamisen tarpeesta lähtenyt näkyvä ja selvä asennemuutos. Henrik Dettmann toi suomalaiseen koripalloon kunnianhimoa. Mauro Berruto toi suomalaiseen lentopalloon voittamisen kulttuuria. Jalkapallon puolella Huuhkajat on tällä hetkellä valopilkku. On vaikea kuvitella, että Huuhkajat olisivat Tim Sparvin ja Markku Kanervan johdolla tyytyväisiä viimeisen karsintaottelun voittoon, jos kisapaikka lipeäisi käsistä esimerkiksi maalieron turvin. Vai kiittelisikö media silloinkin hienosta osallistumisesta? Jos jonkin opetuksen on Suomen jalkapallomaajoukkue tänä vuonna antanut, on se itseluottamuksen merkitys. Suomalainen jalkapallojoukkue voi kyllä pärjätä, jos asiat tekee hyvin. Siksi on absurdia, että HJK:n kohdalla ollaan tappioon vähänkään tyytyväisiä.

LUE MYÖS: