Näkökulma: Huuhkajien menestyksen taustalla ällistyttävää taitoa - Tim Sparv näytti, miten kisoihin mennään

Se oli yhdeksän sekuntia kestävä hetki Liechtenstein-ottelun ensimmäisellä jaksolla. Se oli hetki, joka vei Suomen kisoihin ja johon tiivistyy se, miksi Tim Sparv on Suomen maajoukkueen kantava voima. Siihen hetkeen tiivistyy se, miksi peräti hontelon ruumiinrakenteen omaava ja hitaanpuoleinen keskikenttäpelaaja pystyy pelaamaan Tanskan liigan huippujoukkueessa vuodesta toiseen. Kun pelikello näytti 20 minuuttia ja 12 sekuntia, syötti Joona Toivio sivuttaissuuntaisen syötön toppariparilleen Paulus Arajuurelle. Sparv oli asemoinut itsensä Suomen positional play’n periaatteiden mukaisesti ”nelosalueelle”, eli vastustajan kärkipelaajan ja keskikenttäpelaajien väliselle alueelle. Vilkaisu olan yli kymppialueelle, muutama päkiäaskel kylkipeliasennossa diagonaalinen syöttökulma palloon säilyttäen, uusi vilkaisu olan yli. Neljäs vilkaisu lähimpään paineistajaan ja suojauksen puolella olevalla alajalalla palautus Arajuurelle. Sen jälkeen nopeasti takaisin kylkipeliasentoon ja viides vilkaisu olan yli kymppialueelle. Itselle vähän pelitilaa päkiaskelein ja kuudes vilkaisu kymppialueelle. Sitten tukiliike Juha Piriselle ja samalla seitsemäs ja kahdeksas vilkaisu kymppialueelle. Vilkaisuiden aikana tilannekuva oli muuttunut siten, että Teemu Pukista oli tullut vapaa pelaaja. Yhden kosketuksen edistävä syöttö Pukille, joka säntäsi kohti maalia ja loppu on historiaa. Se oli työtä, mitä Tim Sparv tekee viikonloppuisin korkealla kansainvälisellä tasolla. Sparvin suuruus pelaajana ei perustu mihinkään muuhun, kuin siihen, että hän osaa yleisen koheltamisen ja ähkimisen sijaan pelata jalkapalloa. Kansainvälisen tason jalkapalloon kuuluu olennaisena osana pelaajan kyky liikkua omasta pelitilasta huolehtien ja asioita havainnoiden. Se, että Sparvin pää pyörähtää kahdeksan kertaa yhdeksässä sekunnissa, jotta hän pystyy havainnoimaan ympäristöään, ei ole itsetarkoituksellista. Hän suorittaa havainnointia, jotta hän pystyy keräämään ympäristöstään oikeaa informaatiota. Tässä tapauksessa oikeaa informaatiota olivat oma pelitila suhteessa vastustajan lähimpään keskikenttäpelaajaan sekä Pukin ja muiden Suomen pelaajien asemat kymppialueella. Sparvin suoritus tiivistää, mistä jalkapallossa on kyse. Siinä on kyse riittävistä pallotaidoista, jotta pää voi pyöriä muualla kuin omissa jaloissa. Siinä on kyse oikean informaation etsimisestä ja laadukkaasta päätöksenteosta. Siinä on myös kyse oman liikkumisen suhteuttamisesta vastustajan tarjoamiin tiloihin sekä tarkoitukseen. Kuten ylläkuvattu esimerkkitilanne osoittaa, joskus parasta futisliikkumista on äärihidas päkiäliike tai jopa paikallaan seisominen. Sparv on näissä asioissa yksi Suomen joukkueen parhaista pelaajista. Nämä taidot ovat syy siihen, miksi hän kykenee pelaamaan niin korkealla tasolla kansainvälisessä jalkapallossa. Ilman täsmätason liikkumista ja havainnointi-, sekä päätöksentekoprosessia Sparv pelaisi todennäköisesti Veikkausliigaa ja Huuhkajien keskikentällä olisivat muut pelaajat. On korostettava, että jalkapallo on fyysisesti vaativa älypeli. Vain pieni osa ensi kesänä EM-kisoissakin pelaavista pelaajista toimii peliälyllisesti Sparvin tasolla. Jos Suomessa halutaan nähdä tulevaisuudessa lisää Sparvin kaltaisia älykkäitä jalkapalloilijoita, on juniorivalmennuksessa panostettava entistä enemmän pelaajien havainnointi-, ja päätöksentekoprosesseihin.