Zlatan avautui nuoruutensa pyörävarkauksista ja elämänsä rakkaudesta - nosti Guldbolleninsa Ballon d'Orin edelle

AC Milanin tähtihyökkääjä Zlatan Ibrahimovic on loistanut kaikkialla, missä on liikkunut: Malmössä, Ajaxissa, Serie A:ssa, La Ligassa, Ligue 1:ssä ja MLS:ssä. Seurajoukkuetasolla maaleja on syntynyt virallisissa otteluissa lähes 500, erilaisia henkilökohtaisia palkintoja on massiivinen määrä ja Ballon d’Or-ehdokkuuksiakin on yksitoista. 39-vuotias ruotsalainen ei ole Ballon d’Oria koskaan voittanut, ja parhaimmillaankin sijoitus on ollut neljäs. Sen sijaan Zlatan on valittu 12 kertaa Ruotsin parhaaksi jalkapalloilijaksi, viimeksi tänä vuonna. Kultaisesta pallosta on kyse myös ”Guldbollen”-palkinnossa, ja ehkä yllättäenkin Zlatan kertoi arvostavansa näitä tunnustuksia Ballon d’Oria enemmän. – En vaihtaisi 12 Guldbolleniani yhteen France Footballin palkintoon (Ballon d’Oriin). Minulle ne merkitsevät jatkuvuutta, Zlatan kertoi Gazzetta dello Sportin haastattelussa. – Olen nähnyt monia maailmanmestaruuden, EM-kullan, Mestarien liigan tai jopa Ballon d’Orin voittaneita, joilla on ollut fantastinen vuosi, mutta jotka hävisivät sen jälkeen. Minä olen kuitenkin ollut pelissä mukana 25 vuoden ajan. Aina huipulla. Aina huipulla. – Siksi en vaihtaisi mitään, sillä Ballon d’Or on kuin tyrmäys, tai onnenpotku. Tämä (12 Guldbollenia) ei ole onnenpotku. Siinä on iso ero. Zlatan kertoo samassa haastattelussa, kuinka hän tapasi vaimonsa Helenan, kun hän oli vasta 17-vuotias, 22 vuotta sitten. Tarina oli rakkautta ensisilmäyksellä, tosin vain Zlatanin puolelta. – Minä olin Rosengårdin ghetosta, enkä mennyt koskaan (Malmön) keskustaan. Kun menin sinne ensimmäisen kerran ja näin kaikki ne blondit, se oli kuin elokuvasta. Olin 17-vuotias, ja se oli minulle uusi maailma. – Sitten aloin mennä keskustaan joka iltapäivä. Eräänä päivänä näin hänet (Helenan) sattumalta asemalla, kun hän poistui taksista. Olin veljeni seurassa. Sanoin hänelle: ”vau, ennemmin tai myöhemmin tutustun häneen.” – Helena ei tiennyt, kuka olin. Kirjoitin hänelle, että minä olin se, jolla oli punainen Ferrari. Hirveä kuva itsestäni. Mutta kun on kotoisin ghetosta, on etua siitä, jos omistaa hyvän auton. Se on merkki siitä, että on onnistunut. Olin 19-vuotias ja olin juuri siirtynyt Ajaxiin. Helena katsoi minua kuin pikkupoikaa, mutta minä en luovuttanut, Zlatan kertoi. Eikä kannattanutkaan luovuttaa, sillä pariskunta on ollut yhdessä jo noin kaksi vuosikymmentä ja heillä on kaksi teini-ikäistä poikaa. Kiinnostavan anekdootin Zlatan kertoo myös nuoruutensa keinoista päästä harrastuksiin. Tuolloin hänellä ei ollut vielä punaista Ferraria, mutta hätä keinot keksi. Puheeksi asia tuli, kun Zlatan nimesi uransa hienoimmaksi maaliksi syksyllä 2012 Englantia vastaan 40 metristä tehdyn saksipotkumaalin. Saksipotkuhan tunnetaan englanniksi nimellä ”Bicycle kick”, polkupyöräpotku. [readmore from=Ibrahimovic-Zlatan] – Maalini Englantia vastaan vuonna 2012, takaperin 40 metristä ylänurkkaan. Se on minun käsitykseni polkupyöräpotkusta. – Ja sitten on tietysti myös ne nuorena varastamani polkupyörät. Ei yksi, vaan monet. Minulla oli treeneihin matkaa seitsemän kilometriä eikä minulla ollut varaa ostaa polkupyörää. Jos löysin kadulta pyörän, ”lainasin” sitä ja myöhemmin palautin sen paikalleen, Zlatan muisteli. Lähde: AS