Haastattelu: Näin Pikkuhuuhkajien valmentaja Ramiro Muñoz kehittäisi suomalaista jalkapalloa – ”Pitäisi pikku hiljaa kehittää oma pelitapa”

Alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnaus on oven takana. 

Kisat käynnistyvät ensi viikolla. Pikkuhuuhkajat kohtaa ensimmäisessä kisaottelussaan Hollannin. Peli potkaistaan käyntiin torstaina klo 22.00.

Ramiro Muñoz, 31, on työskennellyt Pikkuhuuhkajien valmennustiimissä noin puolentoista vuoden ajan. 

Madridilaislähtöinen Muñoz toimii Mika Lehkosuon johtamassa tiimissä katsomovalmentajana, joka on vastuussa joukkueen erikoistilannepelaamisesta. 

Muñoz seuraa pelejä katsomosta käsin ja antaa ohjeita penkin päässä oleville valmentajille tarpeen mukaan itse pelistä kuin erikoistilanteistakin.

SuomiFutis-sivusto haastatteli Muñozia perjantaina. 

Muñoz kertoi pitkässä haastattelussa muun muassa taustastaan suomalaisessa jalkapallossa, nykyisestä työnkuvastaan sekä Pikkuhuuhkajissa kuin slovenialaisessa Olimpija Ljubljanassa, tulevaisuuden haaveistaan ja ennen kaikkea siitä, miten hän kehittäisi suomalaista jalkapalloa.

Muñoz suoritti Palloliiton UEFA Pro -tutkinnon kaksi vuotta sitten. Muñoz tutustui kurssin yhteydessä Pikkuhuuhkajien nykyiseen valmennustiimiin ja pääsi sitä kautta mukaan remmiin.

– Siihen oli kaksi syytä. Olin Suomen UEFA Pro -kurssilla ja Gert Remmel oli kurssikaverini. Meillä oli jo silloin todella hyvät välit niin ammatillisesti kuin kenttien ulkopuolellakin. Analysoimme Gertin kanssa alle 21-vuotiaiden EM-kisoja kesällä 2023. Mika tuli tuolloin kanssamme seuraamaan kisoja. 

– Teimme Gertin kanssa paljon töitä yhdessä kurssin aikana ja sen lisäksi koimme EM-kisat yhdessä Mikan ja Gertin kanssa, joten samalla tutustuimme toisiimme todella hyvin.

– Tuomas Silvennoinen jätti valmennusryhmän joulukuussa 2023 siirryttyään AC Ouluun. Minä olin silloin yksi Mikan ja Gertin kandidaateista Silvennoisen korvaajaksi. Pääsin haastatteluvaiheissa eteenpäin ja lopulta sain paikan valmennusryhmästä, Muñoz avasi.

Muñozilla on monipuolinen työnkuva Pikkuhuuhkajissa. 

Mukaan mahtuu muun muassa erikoistilannevalmentamista ja joukkueen moraalin ja energian nostatusta.

– Mika halusi minulle kolme roolia valmennustiimissään. Ensimmäinen on erikoistilanteet. Mika antaa paljon painoarvoa sille, että pelit voidaan voittaa myös laadukkailla hyökkäys- ja puolustuspään erikoistilanteilla. Sitä on tutkittu paljon, että kun joukkueilla ei ole paljoakaan aikaa harjoitella yhdessä, niin silloin pelit usein ratkeavat erikoistilanteissa. Mika halusi tiimiinsä valmentajan, joka keskittyy kunnolla erikoistilannepelaamiseen. 

– Toinen rooli liittyy team buildingiin. En kutsuisi roolia henkiseksi valmentajaksi, vaan ennemminkin rakennan joukkueen yhteenkuuluvuuden tunnetta, luon pikkupelejä ja saan joukkueeseen positiivista energiaa leirien aikana.

– Kolmas rooli liittyy videovalmentamiseen yhdessä videoanalyytikko Tommi Helmisen kanssa. Teemme Helmisen kanssa aina videon ennen peliä. Istumme alas Helmisen kanssa päivä ennen peliä ja teemme kootusta materiaalista videon. Pelipäivän aamuna näytämme 3-4 minuutin mittaisen videon pelaajille ja siten nostamme joukkueen motivaatiota ja energiaa ennen illan ottelua. Siten Mikan ei erikseen tarvitse pitää pelipäivän motivaatiopuhetta. 

– Videossa kyse ei ole pelkästä motivoinnista, vaan siinä on mukana highlightejä pelin prinsiipeistämme. Näissä videoissa motivaatio, huumori ja jalkapallo kulkevat käsi kädessä.

Muñoz seuraa alkavissa kisoissa Pikkuhuuhkajien pelejä katsomosta käsin ja neuvoo Lehkosuota erikoistilannepelaamisessa.

– Seuraan pelejä katsomosta ja autan valmentajia sieltä käsin. Johdan sieltä käsin NFL-valmentajan tapaan walkie talkiella erikoistilanteita ja annan valmentajille vinkkejä, millä tavalla tietyissä erikoistilanteissa pitäisi pelata, Muñoz paljasti.

Suomalaisen jalkapallon pelaajapolkua on kehitettävä

Muñoz on taustastaan ja iästään huolimatta todellinen suomalaisen jalkapallon kokemusasiantuntija.

Muñoz vietti Suomessa lähes kymmenen vuotta. Kokemusta löytyy juniorivalmennuksesta, miesten alasarjoista ja Veikkausliigastakin. 

Muñoz työskenteli useamman vuoden helsinkiläisseura HPS:ssa juniorivalmentajana. Sieltä matka jatkui vantaalaisen VJS:n edustusjoukkueen valmennustiimiin, jonka jälkeen Muñoz nousi ensimmäistä kertaa Veikkausliigaan. 

Muñoz toimi Jani Honkavaaran apuvalmentajana SJK:ssa kaudella 2021. 

Vuoden mittaisen SJK-pestin jälkeen Muñoz siirtyi FC Interin edustusjoukkueen valmennustiimiin. Muñoz työskenteli FC Interissä Miguel Graun, Jarkko Wissin ja Vesa Vasaran apuvalmentajana. Pesti päättyi viime kauden jälkeen.

Muñoz arvostaa aikaansa Suomessa. Pitkäjänteinen työ suomalaisessa jalkapallossa antaa perspektiiviä siihen, millaisessa ympäristössä ja toimintakulttuurissa suomalaiset pelaajat kasvavat.

– Vietin kymmenen vuotta Suomessa, eli kolmanneksen elämästäni tähän mennessä. Minulla on upeita muistoja Suomesta. Annan painoarvoa etenkin sille, ettei yksikään etappi jäänyt minulta väliin. Tunnen suomalaisen jalkapallon ihan ruohonjuuritasolta aina huipulle asti. Sen myötä maajoukkueympäristössä pystyn tuntemaan pelaajat läpikotaisin. Tiedän, millaisessa kulttuurissa he ovat kasvaneet ja millaisia taustoja heillä on. 

HPS:ssa Muñoz valmensi nuoria poikia aina pienen kentän peleistä isojen kenttien peleihin. 

– Saavuin Suomeen opiskelijana ja sittemmin minusta tuli opettaja. Lopulta sain mahdollisuuden keskittyä jalkapallovalmentamiseen HPS:n junioreissa. Olin siellä neljä vuotta. Kaikissa seuroissa olen yrittänyt kehittää toimintaympäristöä ja luoda jalkapallokulttuuria. Valmensin HPS:ssa vuoden 2007 ikäluokkaa neljä vuotta. Näin, miten he etenivät aina 5v5-peleistä 11v11-peleihin. Näin, miten kokonainen ikäluokka kasvoi sinä aikana. 

– Valmensin myös Kolmosessa ja Kakkosessa ennen kuin pääsin neljäksi vuodeksi Veikkausliigaan. Olen osallistunut jokaiseen suomalaisen jalkapallon vaiheeseen ja arvostan sitä korkealle. Sen myötä pääsin maajoukkueen mukaan ja se on minulle ylpeydenaihe. 

Espanjalaisluotsilla on selvät näkemykset siitä, miten suomalaista jalkapalloa olisi syytä kehittää. 

Katse kääntyy junioripuoleen. Seurojen olisi syytä parantaa pelaajapolkuja ja tehdä niistä selvästi yhtenäisempiä, jotta se palvelisi parhaalla mahdollisella tavalla nuorten pelaajien kehittymistä.

– Olen käynyt suomalaisen jalkapallopolun läpi, joten pystyn sanomaan mielipiteeni siitä, missä asioissa suomalaista jalkapalloa voitaisiin kehittää. Mielestäni sen rakennetta pitäisi parantaa. 

– Seurojen juniori-ikäluokissa nähdään toisistaan poikkeavia asioita. Ei voi olla niin, että esimerkiksi HJK:n, HPS:n tai PK-35:n 12-vuotiaat juniorit pelaavat ihan erilaista jalkapalloa kuin samojen seurojen 14-16-vuotiaat juniorit. En puhu edes pelitavoista, vaan harjoitusten laadusta. 

Muñoz nostaa esiin sen tosiseikan, että junioripuolella nähdään edelleen joukkueita, joilla ei ole ammattivalmentajia. Sen myötä joukkueiden toimintakulttuurit ja harjoitusten laadut poikkeavat hurjasti toisistaan.

– Ei voi olla niin, että jollain joukkueella on päävalmentaja ja apuvalmentaja ja samaan aikaan toisella joukkueella ei ole edes ammattivalmentajaa, vaan siellä on vanhempia vapaaehtoisesti valmentamassa. 

– Pidin paljon siitä, kun sain tehdä töitä pelaajien vanhempien kanssa, koska huomaat, että he ovat hommassa mukana ja jos kaikki onnistuu, niin olet osa kuin yhtä suurta perhettä. Samalla kuitenkin harjoitusten laatu kärsii. Nämä vanhemmat ovat vapaaehtoisesti mukana, eivätkä he siten voi osallistua toimintaan joka päivä. 

– Suomalaisen juniorijalkapalloilun rakennetta on parannettava. Seurojen on oltava yhtenäisiä. Saman seuran juniorijoukkueiden pitäisi olla yhtenäisiä, jotta pelaaja pystyisi kehittymään. Pelaajan kehittymisen ei pitäisi riippua siitä, millainen valmentaja hänellä on ollut tai onko valmentajana ollut vapaaehtoisia vanhempia. 

– Kyse ei ole siitä, harjoitteleeko pelaaja kahdesti vai neljästi viikossa, vaan siitä, että seuran pitäisi tarjota selkeä pelaajapolku, jotta pelaaja voi kehittyä päivittäin paremmaksi. Tämä on todella tärkeä asia. 

Muñoz muistuttaa, että heikko pelaajapolku heijastuu myös Veikkausliigaan.

– 17-19-vuotiaat pelaajat debytoivat Veikkausliigassa, mutta heiltä puuttuu paljon asioita. Heillä on joitain huippuominaisuuksia, mutta samaan aikaan jotain tärkeää puuttuu, koska junioreina pelaajapolut ovat olleet täynnä vaikeuksia.

Muñoz tiedostaa, että Suomessa on seurattu aktiivisesti jalkapallotrendejä. Jos maailman huipulla on pelattu vahvaan pallonhallintaan perustuvaa jalkapalloa, on se rantautunut jälkijunassa myös kotimaan kentille. Muñoz ei pidä sitä välttämättä fiksuna ideana.

– Mielestäni suomalainen jalkapallo on aina seurannut trendejä. Miten Brasilia, Saksa, Hollanti ja Espanja pelaavat? Ensinnäkin trendit tulevat Suomeen aina myöhässä. Jos yrität kopioida jotain toista, on sinun versiosi silti aina erilainen. Jos Suomi kopioi brasilialaista jalkapalloa, on se versio erilainen, Muñoz muistutti.

Muñozin mielestä kopioimisen sijaan suomalaiseen jalkapalloon pitäisi rakentaa oma pelitapa, joka heijastuisi enemmän ja vähemmän kaikkiin joukkueisiin. 

Samalla tavalla ei suinkaan pidä pelata, mutta joukkueiden pelitavoista olisi syytä löytyä jonkinlaisia yksityiskohtia, joista kotimainen jalkapallo voitaisiin tunnistaa.

– Mielestäni Suomen pitäisi pikku hiljaa kehittää oma pelitapansa. Kaikkien joukkueiden ei pitäisi pelata samalla tavalla, eikä kaikkien akatemioiden pitäisi opettaa täysin samanlaista jalkapalloa. Heidän pitäisi silti jakaa tiettyjä pelin prinsiippejä, jotka tuovat esiin suomalaisuutta.

– Joku asia, jota haluamme nähdä kentällä, koska se saa meidät ylpeiksi suomalaisuudestamme. Minusta se on todella tärkeää sen kannalta, että suomalainen jalkapallo ottaisi kehitysaskeleita. 

Uusi pesti Sloveniassa tuotti heti mestaruuden

Muñoz siirtyi vuodenvaihteessa astetta isompiin ympyröihin. 

Slovenian suurseura Olimpija Ljubljana palkkasi Muñozin edustusjoukkueensa valmennustiimiin. Se ei ollut sattumaa, sillä Muñoz tuntee joukkuetta luotsaavan Víctor Sánchez del Amon vuosien takaa.

Muñoz ja Sánchez del Amo juhlivat hiljattain Slovenian mestaruutta. Olimpija kruunattiin maan mestariksi.

Muñoz kertoi tavoitelleensa paikkaa valmennustiimissä, jottei hänen pitäisi tulevaisuudessa etsiä yksikseen itselleen työpaikkoja.

– Kun lähdin Suomesta, niin yksi tavoitteistani oli päästä mukaan johonkin valmennustiimiin. Pääsisin kehittymään valmennustiimissä ja pääsisin heidän kanssa paikkoihin, joissa voisin kehittyä valmentajana. Siinä vaiheessa minun ei pitäisi yksinäni etsiä itselleni seuroja. 

Paikka aukesi tunnetun valmentajan tiimistä. Sánchez del Amo on entinen huippupelaaja, joka pelasi mittavalla pelaajaurallaan yli 300 ottelua La Ligassa ja voitti Real Madridin riveissä niin La Ligan kuin Mestarien liigan mestaruudet. Sánchez del Amo on valmentanut muun muassa Betisiä, Málagaa ja Olympiakosta.

Ensimmäinen kausi Olimpijassa oli menestyksekäs, kun joukkue voitti mestaruuden ja eteni jatkopeleihin Konferenssiliigassa. Sánchez del Amon Olimpija kukisti viime syksynä HJK:n Konferenssiliigassa 2-0.

Muñoz on kiitollinen saamastaan mahdollisuudesta ja arvostaa Sánchez del Amon korkealle.

– Tunnen Víctorin vuosien takaa. Olen aina pitänyt häntä tietynlaisena esikuvana. Víctor on aina ollut todella avoin minua kohtaan ja on aina löytänyt aikaa vaikka kahvitteluun kanssani. 

– Víctor tarvitsi uuden valmentajan tiimiinsä saadakseen uutta virtaa joukkueeseensa, jotta Olimpija voisi voittaa jonkun pokaalin tänä vuonna. Minulle oli kunnia päästä joukkueeseen mukaan ja tuomaan sitä uutta virtaa pelaajiin. 

– Työskentely Víctorin kanssa on todella helppoa. Hän on avoin ja läheinen ihminen niin valmennustiimin kuin pelaajienkin kanssa. Hän antaa paljon vastuuta valmentajilleen. Víctorin valmennustiimissä jokainen valmentaja tuo näkökulmansa esiin ja osallistuu keskusteluun. 

Lehkosuon tapaan myös Sánchez del Amo antaa paljon painoarvoa erikoistilannepelaamiselle. Se on aito keino voittaa pelejä.

– Se ei mene niin, että joku keskittyy puolustamiseen ja toinen erikoistilanteisiin. Käymme niitä yhdessä läpi ja kaikki osallistuu siihen. Minä olen auttanut hieman enemmän erikoistilanteissa tänä vuonna. Víctor haluaa, että hänen joukkueen erikoistilanteet ovat laadukkaita. Sille annetaan paljon painoarvoa, että erikoistilanteet voivat auttaa joukkuetta voittamaan pelejä. Minulle on kunnia työskennellä hänen kanssaan. 

– Víctor on todella kilpailuhenkinen kaveri. Hän tulee Real Madridista ja Espanjan maajoukkueesta. Voitimme Slovenian mestaruuden. Se oli todella vaikea tavoite, koska muilla kärkiseuroilla oli suuremmat pelaajabudjetit. Toivottavasti voin jatkaa kehittymistä hänen kanssaan.

Veikkausliigassa Muñoz tottui ylä- ja alaloppusarjoihin. 

Sellaisia ei käytetä Sloveniassa. Slovenian pääsarjassa jokainen joukkue pelaa kauden aikana neljästi toisiaan vastaan ja mestaruus ratkeaa 36 pelatun kierroksen jälkeen.

Muñoz kokee, että Sloveniassa sarjan kärki- ja häntäpään joukkueiden erot ovat paljon suuremmat kuin Veikkausliigassa. Sloveniassa häntäpään seurat eivät tarjoa suurta vastusta kärkiseuroille, kun taas Veikkausliigassa putoajakandidaatti voi voittaa sarjakärjen.

– Sarjassa on kymmenen joukkuetta ja siellä pelataan neljä kertaa kaikkia vastaan, eikä käytössä ole loppusarjoja. Siellä tasaisuus tuo palkinnon. Sinun on voitettava paljon pelejä kauden aikana voittaaksesi mestaruuden. 

– Mielestäni Suomeen verrattuna suuri ero on siinä, että Veikkausliigassa isossa kuvassa kaikki joukkueet ovat aika tasaisia keskenään. Toki tietenkin kuuden parhaan joukossa on aina pari joukkuetta, jotka taistelevat mestaruudesta. Suomessa kuitenkin häntäpään joukkueet voivat helposti voittaa mestarin. 

– Sen sijaan Sloveniassa viiden parhaan ja viiden heikoimman välillä on todella suuria eroja. Viisi parasta ovat todella hyviä joukkueita. Etenkin kärkikolmikko, eli Olimpija, Maribor ja Celje. Näiden joukkueiden pelaajabudjetit voivat olla 3-12 kertaa suuremmat kuin HJK:lla. Nämä joukkueet kilpailevat todella kovaa toisiaan vastaan ja kilpailu itsessään on isoa. 

– Erot heikompiin joukkueisiin ovat isoja ja normaalina päivänä viiden parhaan joukkoon kuuluva joukkue voittaa heikomman joukkueen helposti.

Muñoz unelmoi huippusarjoista – avasi pelifilosofiaansa

Muñoz on 31-vuotiaana edelleen hyvin nuori valmentaja, eikä hän ole vielä toiminut päätoimisena päävalmentajana. 

Muñoz toimi FC Interin väliaikaisvalmentajana noin kuukauden ajan loppusyksystä 2022, mutta sitä lukuun ottamatta espanjalaisluotsi on toiminut vain apuvalmentajan roolissa.

Muñoz kertoi unelmoivansa työpaikasta jalkapallon absoluuttisella huipulla, eli Top 5-sarjoissa.

– Olen aina sanonut, että on oltava vain vähän tarpeita päivittäisessä tekemisessä ja samalla pitää odotukset maltillisina. Samalla on kuitenkin unelmoitava isoista asioista. On annettava kaikkensa ja taistella suurten tavoitteiden eteen. 

– Jos puhun suurista unelmistani, niin haluaisin päästä valmentamaan Top 5-sarjoissa ja siten työskennellä joko Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Saksassa tai Englannissa. Tietenkin olisi upeaa valmentaa Mestarien liigaan osallistuvassa seurassa. Myös A-maajoukkueessa valmentaminen olisi upeaa. Nämä ovat kolme suurta tavoitetta.

Muñoz kääntää katseensa myös alkaviin EM-kisoihin ja haluaa tehdä historiaa Pikkuhuuhkajien kanssa.

– Jos puhutaan nykyhetkestä, niin haluaisin menestyä alkavissa EM-kisoissa, saavuttaa pisteen, voiton ja edetä lohkosta jatkoon. Haluaisin tehdä historiaa Pikkuhuuhkajien kanssa. 

– Minusta olisi upeaa työskennellä Suomen A-maajoukkueen valmennustiimissä, koska siten olisin päässyt suomalaisen jalkapallopyramidin huipulle. Ja miksei jossain vaiheessa ryhtyä päävalmentajaksikin ja valmentaa Espanjassa, jolloin pääsisin lähelle sitä jalkapalloa, mistä olen lähtöisin.

Muñoz haluaa tulevaisuudessa työskennellä päävalmentajana.

Aika näyttää, milloin se toteutuu, mutta Muñoz tietää tarkasti, että menestyminen on mahdollista vain, jos luotsi osaa sopeutua käytössä olevaan pelaajamateriaaliin.

Muñozin mukaan on tärkeää, että valmentaja pystyy sopeutumaan pelaajien ja joukkueen tarpeisiin, eikä pakota omaa pelitapaansa joukkueelle.

– Ensinnäkin olen todella kaukana egoistisesta ihmisestä. Yritän antaa tietotaitoni pelaajien käyttöön. En ole valmentaja, joka sanoo, että minut hankkiva joukkue tulee pelaamaan tällä tai tuolla tavalla. 

– Tietenkin minulla on oma pelifilosofiani ja tykkään tietynlaisesta jalkapallosta, mutta minun on valmentajana tiedettävä, millaisia pelaajia minulla on käytössäni. Jos pelaajieni suurimmat vahvuudet liittyvät teknisesti pallonhallintaan, niin tietysti käytän sen hyväkseni voittaakseni pelin. 

– Jos pelaajani ovat todella nopeita, niin tietenkin perustan pelin tilanteenvaihtoihin ja siihen, että joukkue hyökkää tyhjään tilaan. Jos pelaajani puolustavat uskomattoman hyvin omaa boksiaan, niin silloin käyttäisin mielelläni matalaa tai puolimatalaa blokkia. 

Muñozin on vaikea ymmärtää valmentajia, jotka pakottavat omaa pelifilosofiaansa joukkueelle, vaikkei luotsin oma pelitapa välttämättä sopisi pelaajien vahvuuksille.

– Yritän aina sopeutua pelaajiini, koska se on loogisin tapa saada parhaita tuloksia ja samalla pelaajat saavat itsestään parhaan irti. En ole samaa mieltä sellaisten valmentajien kanssa, jotka yrittävät pakottaa tietynlaista pelitapaa sellaiseen joukkueeseen, jonka vahvuudet eivät sovi siihen, koska silloin teet vain hallaa omalle joukkueellesi. 

– Pelaajat eivät tunne oloaan mukavaksi sellaisessa pelitavassa ja samalla suututat kannattajat, koska he huomaavat, ettei tuollainen pelitapa sovi seuran ja joukkueen kulttuuriin. On tiedostettava, millaisessa seurassa olet ja millaisia tarpeita sillä, joukkueella ja pelaajilla on.

Muñoz nauttii nähdessään joukkueen, joka luo jatkuvalla syötöllä maalipaikkoja ja pitää samalla vastustajan poissa vaarallisimmilta maalintekosektoreilta. 

Muñozin mielestä on samantekevää, pelaako joukkue lähtökohtaisesti hyökkäävää vai puolustavaa jalkapalloa – kunhan se tuottaa tulosta ja maalipaikkoja, sekä pitää vastustajan poissa maalipaikoilta.

– Rakastan katsoa sellaisia joukkueita, jotka luovat paljon maalipaikkoja, eivätkä he anna ollenkaan maalipaikkoja vastustajilleen. Silloin voin sanoa vau. Kyseessä voi olla matalaa blokkia käyttävä joukkue, joka ei anna ainuttakaan maalipaikkaa vastustajalle ja samalla jokainen vastahyökkäys päättyy maalipaikkaan tai maaliin. 

– Tai sitten voimme puhua joukkueesta, joka pelaa koko ajan vastustajan kenttäpuoliskolla, luo jatkuvasti maalipaikkoja, eikä sen tarvitse mennä missään vaiheessa alaspäin, koska pallonmenetyksen jälkeinen prässi on niin laadukasta. 

Muñoz antaa myös paljon painoarvoa nollapelille. Se kertoo itsessään paljon koko joukkueen suorituksesta.

– Jos laitetaan vielä kirsikka kakun päälle, niin tykkään siitä, kun joukkue pitää nollapelin. Minulle se on valtava moraalinen voitto, koska se merkitsee sitä, että jokainen joukkueen pelaaja maalivahdista hyökkääjään on tehnyt kovasti töitä sen eteen, ettei he päästä maaliakaan. 

Erikoistilanteisiin keskittyvänä valmentajana Muñoz halusi erikseen mainita oman erikoisalueensa. Muñoz haluaa tehdä erikoistilanteista jännittäviä hetkiä, jolloin ei lähdetä kioskille tai jääkaapille, vaan seurataan tiukasti peliä.

– Rakastan erikoistilanteita. Tykkään joukkueista, jotka ovat vaarallisia kaikissa erikoistilanteissa. Niin kulmapotkuissa, rajaheitoissa, vapaapotkuissa kuin aloituspotkuissakin. Mielestäni se tuo paljon tunnetta jalkapalloon. Katsojan on tunnettava, että nyt kun on erikoistilanne, niin jotain erityistä voi tapahtua. Se ei voi mennä niin, että katsoja kokee kulmapotkun tai rajaheiton kohdalla, että nyt voin mennä kioskille, vessaan tai jääkaapille.

Tuukka Ikkeläjärvi

LUE MYÖS