Näkökulma: Huuhkajat oli ensin umpisurkea, mutta pesi kasvonsa - yksi asia lupaa hyvää

HELSINKI. Huuhkajat tarjoili melkoisen kirjon tunteita MM-karsintaottelussa Liettuaa vastaan.

Ensin oli innostus.

Päävalmentaja Jacob Friis oli jatkanut joukkueen nuorennusleikkausta ja nimesi avaukseen ennakkoluulottomasti kasan kokemattomia pelaajia. Ilmassa väreili tiettyä uuden ajan energiaa, kun kentälle astelivat Viljami Sinisalo (4), Ville Koski (3), Juho Lähteenmäki (0), Adam Markhiev (2) ja Leo Walta (6).

Pian innostus vaihtui apaattisuudeksi. Huuhkajat oli avausjaksolla aneemisen surkea. Liettua antoi matalahkolla blokillaan aloitteen täysin Suomelle, mutta kotijoukkueella ei ollut minkäänlaisia aseita luoda uhkaa hyökkäyspäässä.

Avoimella pelillä Suomi onnistui luomaan koko puoliajan aikana yhden (?!) vaarallisen hyökkäyksen. No, stadionin uumenissa oli sentään puoliajalla pullatarjoilu.

Huuhkajien kopissa tehtiin tauolla jotain muuta kuin syötiin pullaa, sillä toiselle puoliajalle tuli tyystin erilainen joukkue.

Apaattisuus vaihtui innostuneisuudeksi ja nyt se ilmassa väreillyt energia pääsi purkautumaan Suomen kannalta oikealla tavalla.

Benjamin Källmanin tasoitus toki tuli hiukan onnekkaan tilanteen seurauksena, mutta nyt Suomi pääsi useamman pelaajan voimin hyökkäysalueelle ja tilanteisiin, joista maalin voi ylipäätään tehdä.

Innostus muuttui stadionilla jo suorastaan riehakkuudeksi seitsemän minuuttia myöhemmin. Huuhkajien ottelun paras hyökkäyksen ja vastaprässin yhdistelmä johti siihen, että Oliver Antman kykeni kontrolloidusti siirtämään Adam Marhieville, jonka sisäkierteinen laukaus suoraan syötöstä upposi takanurkkaan.

Toisen puoliajan ensimmäinen kymppi oli jotain ihan muuta kuin koko ensimmäinen jakso. Suomi otti sen jälkeenkin aloitteen vahvasti käsiinsä, oli tilannekovempi, tarjosi parempia tukia ja lopputuloksena kykeni hallitsemaan pelin virtausta.

Ensimmäisen puoliajan esitys oli häpeällisen huono, mutta Huuhkajat loi nahkansa, pesi kasvonsa ja kaikki ne muut kliseet. Toisen puoliajan esitys on se, joka muistetaan. Eikä se tullut sen kustannuksella, että kaikki ottelun avanneet nuorukaiset olisi vaihdettu puoliajalla pois. Ketään ei vaihdettu, vaan ensimmäiset vaihdot tehtiin loukkaantumisten vuoksi tunnin pelin jälkeen.

Seuraavaksi on vastassa Hollanti, joka on tietysti ihan toisen tason nippu. Suomi on ottelussa selvä altavastaaja, joka yrittää roikkua mukana. Suomelta ei tuossa pelissä odoteta tuloksellisesti mitään, joten ei ole syytä pelätä nuorten peluuttamista siinäkään ottelussa.

Uusi aika on nyt alkanut, ja kokemattomat nuoret pelaajat osoittivat, että he pystyvät tällä tasolla parantamaan ja voittamaan, vaikka alku menisi vihkoon.

Ennen kaikkea nuoret uskalsivat pelata. Marhiev pyysi jatkuvasti palloa ja uskalsi vetää kun paikka tuli. Walta pörräsi ympäri kenttää ja oli jatkuvasti pelin keskiössä, kunnes ehkä hiukan väsähti. Lähteenmäki taas uskalsi hyökätä pakin paikalta ja oli vahvasti alustamassa Huuhkajien voittomaalia.

Se on tulevaisuutta ajatellen hyvä merkki se.

Jaakko Perttilä
X: @JaakkoPerttila