Näkökulma: HIFK:n ja HJK:n ottelut paljastivat yhden asian suomalaisesta jalkapallokulttuurista

Huhtikuun kolmas viikonloppu tarjosi jalkapalloviihdettä pääkaupunkiseudulla koko rahan edestä. SuomiFutis-sivusto vieraili paikan päällä perjantaina HIFK:n Kakkosen sarja-avauksessa Töölön pallokentällä ja lauantaina Oulunkylässä Helsingin ensimmäisessä paikallisottelussa tällä kaudella.

HIFK – Union Plaani – 17. huhtikuuta

Perjantaina huomio kiinnittyi HIFK:n Kakkosen sarja-avaukseen. Vaikka seura pelaa tällä hetkellä kolme porrasta pääsarjatasoa alempana, se näytti esimerkkiä fanikulttuurista suomalaiselle jalkapallolle.

Ottelu alkoi, ja tunnelma oli käsin kosketeltava. Pyrot syttyivät, ja ”Stadin kingien” huudot kaikuivat Bolt Areenan uumeniin asti legendaariselta Bollikselta. Kentällä on pelattu vuosien saatossa hienoja otteluita, mutta harvoin desibelit ovat olleet yhtä korkealla kuin perjantaina.

Punaiset liput liehuivat, kun kotijoukkue siirtyi ottelussa johtoon viiden minuutin kohdalla. Tähtirinnat jatkoivat paukuttamista, ja 40. peliminuutin kohdalla tulostaululla olivat jo tylyt 3–0-lukemat.

Vierasjoukkueen Amar Serdarevic hiljensi kotiyleisön hetkeksi ennen ensimmäisen puoliskon loppua, mutta vain hetkeksi. Union Plaanin pienen kuppikunnan taputukset kuuluivat pienen tovin, kunnes punainen kuoro alkoi taas huutaa.

Puoliajalle siirryttiin 3–1-lukemissa.

Tunnelma eikä sarjataso

Noin tunti oli pelattu, ja pyrot syttyivät jälleen. Savupilvi täytti kentän, ja huudot jatkuivat. Jalkapallofanien olemuksen aisti ja tunsi.

Esimerkiksi huudot ”Paloliitto haistakaa …” tuomarin väärän tuomion jälkeen kertoivat siitä, ettei osa fanaattisista kannattajista tullut paikalle pelkästään hymyssä suin.

HIFK teki 78. peliminuutin kohdalla vaihdon. Tiquinho tuli pois, ja koko yleisö taputti brasilialaishyökkääjälle raikuvin aplodein. Ilmassa oli ison maailman meininkiä.

Vastaavanlaisia tilanteita harvoin näkee suomalaisessa jalkapallossa.

Kotijoukkue sai useiden paikkojen seurauksena lopussa vielä yhden palkinnon, ja loppulukemat olivat toisen puoliskon kahden osuman jälkeen 5–1 HIFK:lle.

Ottelu päättyi, ja pelaajat kävivät istumaan kotiyleisön eteen. Rumpujen ja huutojen saattelemana pelaajat saivat viimeisen kiitoksensa keväisestä perjantai-illasta. Jatkuva kannustaminen oli jatkunut jo pitkälti kaksi tuntia, ja niin pelaajien kuin kannattajienkin kasvoilta pystyi lukemaan lajin suolan olevan juuri kyseisissä asioissa.

Verrattuna Klubin parin viikon takaiseen aivan Bolliksen vieressä pelattuun kotiavaukseen, oli ero kuin yö ja päivä. Toki Klubipäädyn panna vaikutti tunnelmaan Boltilla suuresti, mutta rima punaisella puolella asetettiin perjantaina korkealle.

Lauantaina oli Klubin fanien vuoro vastata huutoon Markku.fi Areenalla Gnistanin vieraana.

IF Gnistan – HJK – 18. huhtikuuta

Ensimmäiset viisi ottelua ilman Klubipäätyä Bolt Areenalla pelaava HJK pelasi Gnistania vastaan ensimmäisen vierasottelunsa Veikkausliigassa tällä kaudella. HJK sai lauantain kamppailuun myös ensimmäistä kertaa oman kannattajaryhmänsä tuen.

Klubin kauden viisi ensimmäistä kotiottelua pelattiin ilman ”Klubipäätyä”, minkä vuoksi Bolt Areenalla oli toistaiseksi tällä kaudella vallinnut lähes aavemainen tunnelma.

Oulunkylään oli saapunut lauantaina loppuunmyydylle Markku.fi Areenalle reippaasti yli 3000 silmäparia seuraamaan kauden ensimmäistä Helsingin paikalliskamppailua. Myös HJK:n fanit sytyttivät pyrot ottelun alkupuolella HIFK:n fanien tavoin.

Vierasyleisön kannatuksesta huolimatta Klubi oli ottelun ensimmäisellä puoliskolla ajoittain erittäin suurissa vaikeuksissa Gnistanin prässin kanssa.

HJK sai kuitenkin kamppailun ensimmäisen palkinnon, kun juuri ennen ensimmäisen puoliskon loppua Teemu Pukin loistava viimeistely painui etuyläkulmaan. Vierasyleisö räjähti, ja kotiyleisön suuntaan kohdistuneet eleet maalin jälkeen olivat jalkapallohuligaaneille rajulla tavalla ominaisia siitä huolimatta, että Gnistanilla ei juurikaan omaa kannattajaryhmää ottelussa ollut.

Puoliajalle siirryttiin HJK:n 1–0-johdossa.

Ultrakatsomossa huomion kiinnitti puoliajalla lippu tai lakana, jossa luki ”vapautta ultrille”. Lakanoita löytyi myös muita. Yksi symboloi Klubin kolmea tähteä, toinen suomalaisen jalkapallon legendaa Jari Litmasta ja kolmas HJK:n perustamisvuotta 1907.

Kannatus yltyi

Toinen puoliaika meni enemmän HJK:n askelmerkkien mukaan, ja vierasjoukkue osui puoliskon aikana kahdesti.

Ottelu päättyi Klubin 3–0-voittoon.

Kannatus ei kuitenkaan lakannut. Gnistanin kuuluttajalta kuultiin ottelun päätyttyä kuulutus: ”Pyydämme vierasjoukkueen faneja jäämään vieraskatsomoon vielä ottelun jälkeen.”

Konfliktien välttämiseksi kuulutus oli varmasti fiksu.

Klubin pelaajat kävivät kiittämässä ottelun päätyttyä omaa ultraryhmäänsä ensimmäistä kertaa tällä kaudella, ja kannattajakuoron pelin jälkeiset kannustushuudot raikuivat varmasti koko Oulunkylässä.

”Mukavampi pelata, kun on meininkiä stadikalla”

SuomiFutis-sivusto haastatteli suomalaisen jalkapallon kaikkien aikojen kovinta maalitykkiä Pukkia lauantain ottelun jälkeen. Pukki kommentoi haastattelussa fanien merkityksen olevan seuralle suuri.

– Kannattajaryhmä antaa lisää meidän tekemiseen. Mukavampi pelata, kun on meininkiä stadikalla.

Viikonlopun helsinkiläisottelut näyttivät, kuinka suuri merkitys hieman fanaattisillakin kannattajilla voi olla ottelun tunnelmaan ja joukkueen tekemiseen pääsarjatasolla kuin myös divarijalkapallossa. Ottelut näyttivät myös sen, että suomalainen jalkapallo kaipaa lisää edellä mainittua tunnetta ja katsomokulttuuria.

Väinö Helenius