Harvoin, jos koskaan, nämä kaksi eri urheilulajin edustajaa voidaan mainita samassa lauseessa. Futaajan ja lätkäjätkän toiminnassa on kuitenkin jotain yhteistä.

Luis Suarez on ilmoittanut brittimedian välityksellä olevansa valmis vaihtamaan maisemaa. Uruguaylainen on tiettävästi jopa asettumassa seuraansa vastaan, jotta hän saisi haluamansa siirron. Suarez ei osoita tempullaan ainakaan arvostusta, sillä Liverpool on tukenut aiemmin monessa kohussa rypenyttä maalitykkiään.

Suarezin toimet kertovat paljon nykyurheilusta; lojaalisuus ja uskollisuus eivät ole klausuuleja sopimuspapereissa. Ja juuri siksi näillä arvoilla ei ole mitään merkitystä. Kirjoittamattomat säännöt eivät merkitse tämän päivän huippu-urheilussa mitään.

Muunlainen ajattelu on pelkkää romantisointia.

Omatunto ja tapaus Karalahti

Jere Karalahti – sen enempää kuin Jokerit – eivät puolestaan välittäneet aiemmista siteistä tai kannattajien kannanotoista, kun entinen HIFK-taistelija vaihtoi paikalliskilpailijaan.

HIFK ehti tukea Karalahtea monin tavoin menneinä vuosina ennen kuin maila katkesi. Siltikin vanhat kaunat oli tiettävästi annettu jo aikaa sitten anteeksi. Moni punaiseen sonnustautuva fani varmasti odottikin näkevänsä romuluisen pakin vielä vanhassa jäähallissa – mutta tuskin paikallisvihollisen paidassa.

Karalahti ja Suarez nojasivat seurojensa tarjoamiin selkänojiin juuri niin kauan kuin he tarvitsivat sitä. Ja kun tuli valinnan hetki, historia oli pelkkä muisto menneestä. Kun tulevaisuudesta päätettiin, molemmat pelaajat taisivat silti tuntea pistoksen sydämissään.

Pistosta kutsutaan omatunnoksi. Vaikka molemmat pelaajat saattavat valita hyvin, he eivät välttämättä silti tee oikein. Siksi Suarez itki torstaina autossaan, ja siksi Karalahti yritti perustella siirtoaan.

Kun valitsee oikein, ei tarvitse kyynelehtiä tai selitellä päätöstään muille.

Päätös ja lopputulos

Pelaajat perustelevat siirtojaan tähän päivään kuuluvan uusliberalistiseen viittaan verhoutuen. Että ura kestää rajallisen määrän vuosia – ja että siksi on mentävä rahan tai menestyksen perässä. Tietysti. Kyllähän pelaaja, seura ja urheilu ylipäätänsä heijastelee aikaansa.

Voiko pelaajia siis syyttää siitä, että he pyrkivät luomaan uraansa parhaaksi katsomallaan tavalla? Ei tietenkään. Onkin turha heittää sen enempää Suarezia tai Karalahtea pilkkakirveellä. Miehet tekevät niin sanotusti vain työtänsä. Silti olisi toivottavaa, että joku tekisi joskus vielä vähän enemmän. Olisi enemmän kuin pelkkä työläinen.

Eihän fanikaan vain kannata joukkuettaan. Kyse on jostain paljon suuremmasta. Liitosta, joka kestää ensi-ihastumisesta viimeiseen henkäykseen.

Karalahti olisi palatessaan jäähalliin ollut monien silmissä elävä legenda, Suarez on ollut Liverpoolissa kannattajien keskuudessa sankari. Nyt molemmat ovat pelkkiä palkkasotureita. Lopun uraansa.

Ja juuri se heitä yhdistää.

Jaakko Käyhkö (Twitter:@JaakkoKayhko)

Aiheet Artikkelit Liverpool Suarez Luis Uutiset Valioliiga