Käyhkön Kulma: HJK on lähempänä Eurooppa-liigaa kuin koskaan - miksi?

HJK ei ole koskaan ollut niin lähellä Eurooppa-liigan lohkopaikkaa kuin tänä iltana Rapid Wieniä vastaan. Moni saattaa avauslauseen luettuaan huomauttaa, että mites sitten vuonna 2011. Tuolloinhan vastassa oli bundesliigajätti Schalke, ja HJK pääsi Gelsenkircheniin 2-0-johtoasetelmasta. Menestymisen tiellä olivat kuitenkin perustavanlaiset ongelmat. HJK ei yksinkertaisesti osannut pelata todennäköisyyksiä puolelleen – ja siitähän yllätys on enemmän kiinni kuin tuurista. Kolme vuotta sitten HJK:n ryhmä vilisi erinomaisia yksilöitä, mutta organisoinnissa oli isoja puutteita. Avoin päästä päähän kimpoileva hyökkäyspeli, johon HJK Schalkea vastaan tuolloin ajatui, ei yksinkertaisesti tukenut jatkopaikan todennäköisyyttä. Avaintekijä olisi ollut mahdollisimman hyvä kontrolli. Kärjistäen voisi sanoa, että HJK:n upea maali (muistattehan Teemu Pukin kaunokaisen) oli Antti Muurisen filosofiaa parhaimmillaan ja Schalken antama lopullinen turpasauna kultaluotsia pahimmillaan. Muurisen leiristä ei yksinkertaisesti löytynyt ymmärrystä tai taitoa pyrkiä pelaamaan ottelua optimaalisella tavalla, keinoilla, jotka olisivat mahdollistaneet jatkoonmenon. 1-1-tasatilanteen repeäminen suurimaaliseksi tappioksi ei siis ollut yllätys – pelin käsikirjoituksen voi jälkikäteen katsoa suorastaan enteilleen sitä.

Mikä sitten on muuttunut?

Kaikki kunnia Muuriselle, mutta onko kultavalmentaja koskaan onnistunut tekemään joukkueestaan suurempaa kuin mikä on ollut ryhmän yksilöiden yhteenlaskettu summa. Juuri tuo yksinkertainen mutta niin kovin vaikea kyky erottaa hyvän valmentajan erinomaisesta, se erottaa voittajan tasaisesta suorittajasta. Mourinhon Inter, Rehhagelin Kreikka, Guardiolan FC Barcelona, Simeonen Atletico Madrid tai vaikkapa Lehkosuon Honka. Yhtälöitä, jotka olivat enemmän kuin yksilöidensä summia. Se, että Honka vuodesta toiseen keikkui menestyksessä kiinni, ei ollut sattumaa. Hongan materiaali ei aina ollut huippuluokkaa, mutta Lehkosuon laadukas työ takasi tietyn perustason. Diplomi-insinööri on jo osittain laskenut onnistuneen kaavan myös HJK:n miehistössä. Tuosta siis erinomaisen joukkueen kaava, mutta miten yllätykset tehdään? Jos haluaa voittaa sen, ketä ei ennakkoon pitäisi kukistaa, täytyy ottelua lähestyä täsmällisesti. Tässä kohtaa tulemme illan koitokseen. Rapid Wien on laadullisesti parempi joukkue, mutta tällä kertaa HJK:lla on todelliset aseet mennä jatkoon. Alla on 2-1-voitto. Tuuria ei tarvita, vaikka ei siitä haittakaan olisi; tarvitaan vain onnistuminen.

50 prosenttia ja mitä se pitää sisällään?

HJK:n jatkoonmenon todennäköisyys on karkeasti heitettynä luokkaa kerran kahdesta. Kun vastassa on kuitenkin ennakkoon laadullisesti tasokkaampi joukkue, on lukema erinomainen tässä kohtaa. HJK:lla ei ole ottelun alla suurempia loukkaantumishuolia, joten Lehkosuo saanee haluamansa miehet kehiin. Tämä mahdollistaa Lehkosuon taktiikan toteuttamisen parhaalla mahdollisella tavalla. Ja koska lähtökohtaisesti kotijoukkue on HJK:ta vahvempi, lähestyvät helsinkiläiset peliä puolustuksen kautta. Vaikka Lehkosuon työ Klubissa on vasta alussa, on luotsi osoittanut silti kykynsä puolustuspelin organisoinnissa. Toisin sanoen HJK:n puolustusosaaminen joutuu koko pelin mittaiseen testiin – jos linjat kestävät ja miehet jaksavat, kirjoitetaan torstai-iltana suomalaista futishistoriaa. Tässä kohtaa Lehkosuo onkin tehnyt sen, mitä valmentaja voi tehdä. Hän on lähettämässä joukkonsa kentällä pelisuunnitelmalla, joka parhaiten mahdollistaa jatkoonmenon. Ja tätä ennen luotsi ehti jo tehdä valtavan työn organisoidakseen suojattiensa puolustuspelaamisen. Yksinkertaista, vai onko sittenkään? Kuka muu muka, joku voisi kysyä. Lehkosuo on matkalla voittajaksi. Jaakko Käyhkö (Twitter:@JaakkoKayhko)