© Kuva: Getty Images

Pala MM-historiaa – 1950: Kun 200 000 katsojaa hiljeni – Maracanazo ei unohdu koskaan

Voita 2 hengen matka Mestarien liigaan!

• Pääpalkinto: 2 hengen matka Mestarien liigan puolivälieriin
• Lisäpalkinto: viikoittain arvotaan 50€ lahjakortti Alkoon

Se oli kaikin puolin vähän kummallinen MM-turnaus. Tuhoisa ja uuvuttava maailmansota takana. Vain 13 maata mukana. Uudenlainen turnausmuoto. Vuoden 1950 kisoja ei välttämättä kovin hyvin muistettaisi, jos ne olisivat menneet käsikirjoituksen mukaan. Nyt nuo kisat muistetaan ikuisesti päivänä, jolloin Maracanã hiljeni.

MM-kisoja ei alun perin pitänyt järjestää vuonna 1950. Sota sotki aikataulut, ja syklin mukainen vuosi 1946 tuli liian aikaisin. Neljä vuotta eteenpäin oli pitkä aika odottavalle. Ensin tuumattiin, että Brasiliassa pelattaisiin 1949, Sveitsissä 1951 ja Ruotsissa palattaisiin sykliin 1954. Valmisteluaikaa ei ollut tarpeeksi, joten suunnitelmasta luovuttiin, ja Brasiliassa pelattiin vasta 1950.

Lukuisia luopumisia

Osallistujamäärä (13) oli sangen erikoinen. Ei siksi, että olisi haluttu juuri tällainen määrä. Ongelma oli se, että juuri mikään maa ei halunnut tulla. Lentomatkustaminen oli jo yleistynyt, mutta pitkän sodan jälkeen prioriteetit olivat vähän muissa asioissa kuin jalkapallossa.

Hallitseva mestari Italia oli menettänyt suuren osan maajoukkuepelaajistaan Torinon lento-onnettomuudessa. Sodan päähäviäjä Saksa oli eristetty monenlaisesta toiminnasta. Neuvostoliitto ei halunnut osallistua, ja se kielsi myös valtapiiriinsä kuuluneita valtioilta osallistumisen. Näin pois jäivät tuon ajan merkittävät jalkapallojoukkueet Tšekkoslovakia ja etenkin Unkari.

Euroopasta karsintoihin osallistui ylipäätään vain 14 maata. Britannian neljä joukkuetta sentään saatiin mukaan, joskin kisapaikan karsinnoissa napannut Skotlanti ei halunnut kisoihin lähteä. Ranska periaatteessa karsiutui, mutta se kutsuttiin silti mukaan. Se kertonee jotain MM-kisojen epätoivoisesta tilanteesta. Ehkä vielä enemmän kertoo se, ettei Ranska silti halunnut osallistua.

”Maksimirangaistus Brasiliassa on 30 vuotta vankeutta. Minä sain 50 vuotta rikoksesta, jota en tehnyt.” – Moacir Barbosa

Luopumiset eivät rajoittuneet vain Eurooppaan. Etelä-Amerikassa ei lopulta pelattu lainkaan karsintoja. 1940-luvulla vahva jalkapallomaa Argentiina oli tuolloin(kin) isoissa sisäisissä riidoissa, osapuolina maan jalkapalloliitto ja pelaajayhdistys. Argentiina jäi lopulta kokonaan pois.

Aasiassakaan ei MM-kisoihin pääsystä karsittu. Lopulta vain Intia olisi ollut halukas osallistumaan, mutta FIFA olisi vaatinut intialaisia pelaamaan kengät jalassa (?!). Kuulostaa tänä päivänä huvittavalta, mutta sellaista se oli 70 vuotta sitten.

Vuoden 1950 MM-kisoissa nähtiin lopulta tällainen kattaus: Brasilia, Jugoslavia, Sveitsi, Meksiko, Espanja, Englanti, Chile, USA, Ruotsi, Italia, Paraguay, Uruguay ja Bolivia. Ensimmäistä kertaa turnaus pelattiin lohkomuodossa cup-systeemin sijaan.

13 ei ihan taivu lohkoihin, ja silti lohkojaosta onnistuttiin tekemään vieläkin kummallisempi. Neljä alkulohkoa, joissa kahdessa neljä joukkuetta, yhdessä kolme ja yhdessä vain kaksi. Lohkovoittajat etenivät neljän joukkueen loppusarjaan, jossa kaikki pelasivat toisiaan vastaan. Pudotuspelejä tai minkäänlaista finaalia ei siis pelattu.

Ylimielinen Englanti

Uruguay selvitti tiensä loppusarjaan voittamalla ainoassa alkulohkopelissään Bolivian 8-0. Ilman ammattilaiskentille siirtynyttä huipputrioa – Gunnar Gren, Gunnar Nordahl, Nils Liedholm – pelannut, mutta muilta osin olosuhteisiin nähden hyvällä joukkueella matkaan päässyt Ruotsi jätti alkulohkossa taakseen Italian ja Paraguayn.

Englannin piti olla B-lohkossa suvereeni. 0-1-tappiota Yhdysvalloille ei meinattu saarivaltiossa uskoa todeksi. Jotain ylimielisyydestä kertoo se, että Englannin huippuhyökkääjä Stanley Matthews pelasi merkityksetöntä peliä Kanadassa samaan aikaan, kun Englanti pelasi alkulohkon ensimmäisen ottelunsa (Matthews matkusti myöhemmin kisapaikalle).

Lohkovoiton vei lopulta Espanja, jonka hyökkäystä tähditti legendaarinen Telmo Zarra. Espanjassakin elettiin poliittisesti vaikeaa aikaa, sillä valtaan oli noussut diktaattori Francisco Franco. Sitä ei tiedetä, kuinka mielissään äärioikeistolainen Franco oli siitä, että Espanjan maajoukkueen suurimmat tähdet olivat baskeja ja katalaaneja.

Ylimielinen Brasilia

A-lohkossa Brasilia vei voiton kahden voiton ja yhden tasapelin sarjalla. Sveitsi aiheutti 2-2-tasapeliin venymisellä pienen särön, mutta loppusarjassa isäntämaa meni menojaan. 7-1-voitto Ruotsista (Ademirille neljä maalia) ja 6-1-voitto Espanjasta. Uruguay sinnitteli 2-2-tasapelin Espanjasta ja 3-2-voiton Ruotsista. Molemmissa peleissä Uruguay oli tappiolla.

Viimeisen ottelun piti olla pelkkä muodollisuus. Brasilialle riitti tasapelikin mestaruuteen, mutta ei siitä mitään tasapeliä pitänyt tulla. Odotettiin pikemminkin murskavoittoa, sambakarnevaalia. Hyökkäyspelaamisen suurta juhlaa. Brasilian 2-3-5-muodostelman maali-iloittelua johtivat keskushyökkääjä Ademir ja välihyökkääjät Zizinho sekä Jair. Zizinhoa Pelé on kuvaillut parhaaksi koskaan näkemäkseen pelaajaksi.

”Vain kolme ihmistä on historian aikana saanut Maracanãn täysin hiljaiseksi: Frank Sinatra, Paavi Johannes Paavali II ja minä.” – Alcides Ghiggia

Jotkut Uruguayn jalkapallopomoista olivat jo lähteneet kotiin ennen peliä. He vain eivät kerta kaikkiaan uskoneet, että Uruguay voisi pysäyttää Brasiliaa. Brasilian pelaajat olivat jo käyneet onniteltavina eri paikoissa, vaikka ottelu ei ollut vielä edes alkanut.

Uunituore Maracanã oli ääriään myöten täynnä. Virallinen katsojaluku oli noin 173 850, mutta todellisen luvun arvioidaan olleen noin 200 000. Stadionille oli siis pakkautunut katsojia yhtä paljon kuin Suomen viidenneksi suurimmassa kunnassa Oulussa on asukkaita.

Kun Maracaña hiljeni

Ensimmäinen puoliaika oli maaliton. Uruguay oli itse asiassa kertaalleen osunut tolppaan. Mutta heti toisen jakson alussa Friaça vei Brasilia johtoon. Tässä vaiheessa mestaruus oli yhä varmempi, sillä Uruguay olisi tarvinnut kaksi maalia. Juan Schiaffino tasoitti 66. minuutilla, mutta edelleen Brasilia oli voittamassa.

Reilu kymmenen minuuttia ennen täyttä aikaa FIFA:n silloinen puheenjohtaja Jules Rimet lähti aitiosta ehtiäkseen antamaan mestaruuspokaalin ajoissa Brasilian kapteenille. Kun Rimet pääsi sokkeloiden läpi kentälle, oli hiirenhiljaista.

Alcides Ghiggia oli hetkeä aiemmin noussut oikealta laidalta ja harhauttanut Bigoden – aivan kuten tasoitusmaalissa. Tuolloin Ghiggia oli keskittänyt, ja sitä Brasilian maalivahti Moacir Barbosa ilmeisesti odotti jälleen. Nyt Ghiggia valitsi toisin. Hän laukoi etukulmaan, jonka Barbosa oli jättänyt vapaaksi.

Alkujärkytys ja hiljaisuus muuttuivat taikauskoksi ja noitavainoksi. Brasilia ei enää tuon ottelun jälkeen pelannut valkoisissa paidoissa. Itse asiassa Brasilia ei pelannut yhtään maaottelua kahteen vuoteen. Barbosa ei saanut vuosikymmenienkään jälkeen vierailla Brasilian maajoukkueen majapaikassa, jottei hän vain toisi epäonnea.

– Maksimirangaistus Brasiliassa on 30 vuotta vankeutta. Minä sain 50 vuotta rikoksesta, jota en tehnyt, Barbosa sanoi myöhemmin.

Uruguayn joukkue juhli, mutta kaikki muut olivat hiljaa. Edes Rimet ei tiennyt, mitä tehdä. Sanaakaan sanomatta hän ojensi pokaalin Uruguayn kapteenille. Puhetta ei pidetty, koska sellainen oli valmisteltu vain Brasilialle. Raketteja ei ammuttu. Jos brasilialaisilta kysyttäisiin, todennäköisesti lähes jokainen osaisi sanoa, missä oli kun Maracanã hiljeni.

– Vain kolme ihmistä on historian aikana saanut Maracanãn täysin hiljaiseksi: Frank Sinatra, Paavi Johannes Paavali II ja minä, Ghiggia summasi osuvasti myöhemmin.

Loppujärjestys vuonna 1950

  1. Uruguay (toinen mestaruus)
  2. Brasilia
  3. Ruotsi
  4. Espanja

Alkulohkoon jääneet: Jugoslavia, Sveitsi, Meksiko, Englanti, Chile, USA, Italia, Paraguay, Bolivia

Maalipörssi, TOP 10

1. Ademir (Brasilia), 8 maalia
2. Óscar Míguez (Uruguay), 5 maalia
3. Alcides Ghiggia (Uruguay), 4 maalia
3. Chico (Brasilia), 4 maalia
3. Estanislao Basora (Espanja), 4 maalia
3. Telmo Zarra (Espanja), 4 maalia
7. Juan Schiaffino (Uruguay), 3 maalia
7. Calle Palmér (Ruotsi), 3 maalia
7. Stig Sundqvist (Ruotsi), 3 maalia
10. 11 pelaajaa, 2 maalia

Lähteet: FIFAWikipedia, Kuin Taivasta Koskettaisi -kirja (Toinen painos 2014, Jari Ekberg)

Jaakko Perttilä
Twitter: @JaakkoPerttila

LUE MYÖS: Pala MM-historiaa – 2006: Muistatko kun Zidane Materazzia rintaan puski ja skandaali-Italiasta mestari leivottiin?

Voita 2 hengen matka Mestarien liigaan!

• Pääpalkinto: 2 hengen matka Mestarien liigan puolivälieriin
• Lisäpalkinto: viikoittain arvotaan 50€ lahjakortti Alkoon