Ei ole suurensuuri yllätys, että Cristiano Ronaldo on Mestarien liigan ensimmäisen ottelukierroksen suurin puheenaihe. Se, miksi Ronaldosta puhutaan, kuitenkin yllättää.

Ronaldo ei noussut Lionel Messin rinnalle kahdeksan hattutempun kerhoon, eikä viimeistellyt ensimmäisessä Juventuksen paidassa pelaamassaan UCL-ottelussa edes yhtä maalia. Sen sijaan portugalilainen sai keskiviikkoisessa Valencia-ottelussa pitkän Mestarien liiga -uransa ensimmäisen punaisen kortin. Espanjaan paluu ei olisi voinut mennä yhtään enempää mönkään.

Kuva: Getty Images

Felix Brych ei tehnyt tuomarivirhettä, vaan noudatti sääntöjä

Kuten someaikakaudella aina, Ronaldon kohtalosta on taitettu peistä tuhansien, ja taas tuhansien viestien verran. Saiko Ronaldo viimein ansionsa mukaan, vai joutuiko hän oikeusmurhan uhriksi? Onko punalapun taskustaan nostanut Felix Brych itsekeskeinen nirppanokka, joka halusi otsikoihin? Olisiko videotarkistus muuttanut tuomion, jos VAR olisi Mestarien liigassa käytössä? Pitäisikö Juventuksen valittaa tuomiosta, ja pääseekö Cristiano Ronaldo pelaamaan vanhalla kotistadionillaan Old Traffordilla huhtikuussa?

Paljon kysymyksiä, ja lähes yhtä paljon vastauksia. Vaan onko se tärkein kysymys vielä kysymättä?

Otetaan ensiksi faktat. Felix Brychin tuomio oli kova, mutta mikään karkea tuomarivirhe se ei missään tapauksessa ollut. Cristiano Ronaldo mahdollisti omalla toiminnallaan sen, että punalappu oli hyväksyttyä hänelle nostaa.

– Vallalla oleva ohjeistus on sellainen, että jos pelitilanteen ulkopuolella tapahtuu kontakti, sen täytyy olla hyvin vähäinen, jotta siitä ei nosteta punaista korttia, kommentoi SuomiFutikselle tilannetta kokenut kansainvälinen erotuomari Mattias Gestranius.

Sosiaalisessa mediassa on spekuloitu silläkin, olisiko Brych – tai pikemminkin tämän avustava erotuomari – nähnyt potkun tai muun rikkeen tilanteessa, jossa Jeison Murillo kaatui kaksinkamppailussa Ronaldoa vastaan. Mitä todennäköisimmin ulosajopäätös syntyi kuitenkin siitä, kun Ronaldo kävi ”tukistamassa” Murilloa noin puolen sekunnin ajan.

Kuva: Getty Images

Liioiteltuja tuomioita vaarattomista tilanteista?

Säännöt siis puoltavat sitä, että Ronaldo oli oikein lähettää ulos. Tuomarille jää silti viime kädessä päätäntävalta siitä, millainen hänen on mielestään ”hyvin vähäinen kontakti”. Tätä vastuuta tuomarilta ei poistaisi myöskään VAR, sillä tuolloinkin asian ratkaisi ottelun ylimmäinen oikeudenjakaja, ei demokraattinen äänestys. Nyt ei puhuta mustasta eikä valkoisesta, vaan ”harmaasta alueesta” – tilanteesta, jonka yksi tuomari päättäisi yhdellä ja toinen toisella tavalla.

Ja sitten siihen keskeiseen kysymykseen? Jos tuollaisesta kosketuksesta saa ulosajon, niin olisiko sääntöjä tarpeen muuttaa? Oliko ulosajo liioittelua, ja olisiko punainen paikallaan vaikkapa vasta silloin, kun kontakti on ”potentiaalisesti vaarallinen”, ”pelin hengen vastainen” tai ”vastustajaa tippaakaan kunnioittamaton”?

Otetaan toinen esimerkki, tämä Englannin Valioliigasta. Manchester Unitedin Marcus Rashford sai syyskuun alussa suoran ulosajon ja kovennetun kolmen ottelun pelikiellon ”puskettuaan vastustajaa”, Burnleyn Phil Bardsleyta. Tosiasiassa ”pusku” oli hädintuskin ihokosketus, nuoren kukkopojan uhittelua, josta ei aiheutunut vaaraa kenellekään, eikä Bardsley kokenut kipua luultavasti sekuntiakaan. Hikipisaroita vaihtui otsien kosketettua toisiaan, mutta siinä kaikki.

Kuva: Getty Images

Rashford sai pelikieltonsa, pyyteli asiaankuuluvasti anteeksi ja vakuutteli oppivansa tapauksesta. Kaikki meni protokollan mukaan, sillä säännöt sanoivat, että kolmen pelin pelikielto tällaisesta kuuluu asiaan.

Mutta pitäisikö sen kuulua?

Keskitytäänkö mieluummin vammojen vähentämiseen?

Haluan korostaa, etten missään tapauksessa halua painaa villaisella juuri tuota uhittelua tai peliin kuulumattomia provokaatioita, joista voi seurata vain uusia ja uusia torikokouksia ja hässäköitä. Mutta eikö keltainen kortti kuitenkin riittäisi – ja toisella keltaisella sitten tutusti suihkuun, jos ei varoitus tepsi?

Entä onko siinä mitään järkeä, että Rashfordin suorittamasta ”otsahieronnasta” joutuu automaattisesti kolmen pelin pannaan, mutta potentiaalisesti hyvin vaarallisen taklauksen suorittava pelaaja saattaa saada jäädä kentällä pulkkansa jälkeenkin?

Eilisessä Valencia-Juventus -ottelussa nähtiin yksi tällainen äärimmäisen hasardi tilanne. Valencian Dani Parejo pelasi jalka korkealla, ja osui Juventuksen Jõao Canceloa posken seutuville. Juventus sai rankkarin ja Parejo keltaisen, saaden yhä jatkaa pelaamista. Mutta eikös tällainen tilanne olisi ennemmin niitä, mistä pelaaja kuuluisi ajaa ulos – vaikka se olisikin rankkarin myötä tuplarangaistus – kuin Cristiano Ronaldon suorittama ”vähäinen kontakti”?

Kansainvälisen jalkapalloliiton sääntömaakarit lienevät ottaneen oppia vaikka Zinédine Zidanen legendaarisesta pääpuskusta, erilaisista sylkemisistä ja muista kovisteluista. Iljettäviä ja peliin kuulumattomia juttuja kaikki, mutta ainakin itse pidän vakavampina rikkeinä yliaggressiivisia taklauksia, joissa vastapelaajan nilkka, polvi tai vaikkapa pää voi vaurioitua pahemman kerran, ja pelaajan kausi tai jopa ura on vaarassa. Näitä sentään nähdään todella useissa peleissä, eikä punainen kortti nouse läheskään aina.

Harmaata aluetta ja tulkinnanvaraisuutta ei ”pelitilanteiden ulkopuolella” tapahtuvista rikkeistä annettavien rangaistusten lieventäminen poistaisi, mutta se asettaisi sanktiot mittasuhteisiin oikeasti vaarallisten kontaktien kanssa. Sitä varten niitä kortteja on kaksi, että molempia olisi mahdollista käyttää oman harkinnan mukaan.

Miksi tuomariin saa koskea, mutta pelaajiin ei?

Niin, ja vielä yksi lisäkysymys, sekä ehdotus tuomarivastaaville: jos kerran kaikista tilanteen ulkopuolella tapahtuvista kontakteista, jotka eivät ole ”hyvin vähäisiä”, on suositus nostaa punainen, niin milloin tämä sääntö ulotetaan koskemaan myös tuomariin kohdistuvia kontakteja?

Kyllä, uskon, että keltainenkin riittäisi, mutta olen varma siitä, että pelaajat oppisivat nopeasti jättämään oikeudenjakajan tönimiset ja iholle tulemiset vähemmälle, jos näistä alettaisiin laputtaa. Torikokouksista on haluttu kaunopuheissa eroon jo kauan, mutta mitään ei asialle tunnuta tekevän.