Näkökulma: Kreikka paljasti äärimmilleen viritetyn Suomen heikkoudet – nämä asiat ratkaisevat Huuhkajien EM-paikan

Suomen jalkapallomaajoukkue otti merkittävän askeleen, kun Kreikka onnistui nappaamaan Ateenassa voiton vain luvuin 1–0. Tulos varmisti, että Huuhkajien matka jatkuu Nations Leaguen jatkopeleissä.

Suomen päävalmentaja Markku Kanerva ansaitsee kaiken kunnian. Hän on virittänyt sinivalkoiset äärimmilleen.

Kanerva on onnistunut, koska hän on luonut joukkueen ominaisuuksiin sopivan pelityylin. Maajoukkue luottaa muotoon 4–4–2, hyvin perinteiseen aluepuolustukseen, hallitsee palloa varsin vähän, mutta viisaasti ja luo maalipaikat todennäköisyyksien kautta.

Huuhkajien otteissa on heijastunut samoja piirteitä edellisen kerran, kun Roy Hodgson johti Suomen arvokisojen kynnykselle. Tämä ei perustu sattumaan. Kanerva vannoo hyvin vahvasti niihin asioihin, joita Palloliitto on korostanut pitkään valmentajakoulutuksissaan. Erityisesti tämä korostuu aluepuolustuksessa: vastustajaan annetaan painetta kahden pelaajan voimalla (prässääjä ja tukija).

Todennäköisyyksien kautta

Suomi on voittanut Nations Leaguen C2-lohkossa viidestä pelistään neljä maalierolla 5–1. Tämä on kova saavutus.

Suomi on käyttänyt mahdollisuutensa hyväkseen. Viro, Unkari ja Kreikka jäivät Huuhkajien jälkeen kollektiivisesti. Esimerkiksi Kreikka on hyvin heikosti organisoitu joukkue. Tämä korostui eilen siinä, että Kreikka laukoi 33-prosenttisesti rangaistusalueen takaa (yhteensä 13 yritystä). Suomi laukoi 100-prosenttisesti rangaistusalueelta (yhteensä viisi yritystä). Siis alueelta, jolta maalit syntyvät tilastojen mukaan 80–92-prosenttisesti.

Heikko Kreikka onnistui silti pitämään pallon tyhjällä kotistadionillaan Ateenassa 67,9-prosenttisesti. Tämä on hälyttävä luku. Suomi on pystynyt määrittämään aiemmin paremmin virtausta Nations Leaguessa, sillä topparipari Joona Toivio–Paulus Arajuuri ja maalivahti Lukas Hradecký ymmärtävät pallopelien lainalaisuudet. Kolmikko ei puske väkisin eteenpäin, vaan Toivio ja Arajuuri palauttavat pallon tarvittaessa Hradeckýlle.

Vielä hälyttävämpi luku on se, että Suomi syötti torstaina vain keskimäärin 6,3 syöttöä kymmenestä omille (Kreikka 8,2). Voi vain kuvitella, miten parempi maajoukkue käyttää Huuhkajien heikkouden hyväkseen. Suomi kaipaa tällä saralla rajua petrausta, mutta Kanervalla on hyvin vähän aikaa kehittää pallonhallintaa.

Kreikka repi Huuhkajien pakkaan aukkoja. Kreikka käytti palloa keskustassa ja levitti tämän jälkeen laitaan. Kreikka pääsi etenemään huolestuttavan usein linjojen väleihin. Suomi pelastui, koska Kreikka loi maalipaikkoja heikosti. Kreikka ajautui sivustoille. Joukkueen ainoa maali syntyi laitimmaiselta laitakaistalta summittaisesti lähteneestä keskityksestä. Suomi sössi tämän pallon omaan maaliin.

Ei varaa hukata paikkoja

Suomi repesi, jos Kreikka onnistui pitämään palloa hieman toisella sivustalla ja vaihtamaan puolta. Huuhkajien aluepuolustukseen syntyi tuolloin rakoja: Suomi ei vartioi vastustajia kovin vahvasti puolustusmuodon sisällä, vaan vannoo hyvin puhtaaseen aluepuolustukseen.

Tämä saattaa koitua jatkossa haasteeksi. Esimerkiksi Valioliigassa parhaat joukkueet osaavat yhdistellä miesvartiointia aluepuolustukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että vastustajat pysyvät muodon sisällä jatkuvassa merkkauksessa. Liverpool on tällä saralla mainio esimerkki. Mitä Suomi keksii, jos vastustajat osaavatkin houkutella prässääjän ja tukijan vastaan ja pelata heidän taakseen syntyvään tyhjään tilaan?

Kanerva on varmasti pohtinut näitä asioita. Samalla hän saa miettiä, miten Suomi onnistuu vielä tehokkaammin harvoista paikoistaan. Teemu Pukin kärkipari Jasse Tuominen hukkasi Ateenassa kaksi huippuluokan mahdollisuutta. Tuominen ei onnistunut avausjaksolla Pukin täydellisestä, diagonaalisesti nurmea pitkin tarjottimelle saapuneesta pohjustuksesta. Tuominen ei onnistunut, vaikka pääsi sijoittamaan pilkun kupeesta.

Kanerva saakin sukeltaa nyanssitasolle. Hänen on käytävä tarkkaan läpi, miten missäkin tilanteessa kannattaa viimeistellä ja ottaa taustajoukkoineen selvää maalivahtien ominaisuuksista, sillä Suomi saa jatkossa todennäköisesti vielä vähemmän mahdollisuuksia ja pitää vielä vähemmän palloa.

Yksilö pois keskiöstä

Tilanne on joka tapauksessa kutkuttava. Suomi elää nyt viimein jalkapallohuumassa ja saa nauttia kotipeleissään vankasta tuesta. Jalkapallo on täällä jo lisenssipelaajien määrässä valtava laji. Huuhkajien otteista on puhuttu kujilla ja kaduilla.

Tätä tekijää ei voi väheksyä kokonaisuudessa. Tarinassa piilee erittäin vahva opetus koko suomalaiselle urheilulle. Suomi on pelannut tuloksekkaasti, vaikka Roman Eremenko, Perparim Hetemaj, Niklas Moisander, Alexander Ring ja kumppanit puuttuvat kokoonpanosta. Huuhkajien esimerkki osoittaa, että jalkapallo on joukkuepeli. Jääkiekkopiireistä kummunnut yksilö keskiössä on syytä unohtaa. Kanerva on tehnyt eron koko joukkueen voimin. Ja hän on tehnyt tämän lajissa, jossa kilpailu on äärimmäisen kovaa.