Kokkolan Pallo-Veikkojen kasvatti ja kiistaton ikoni Henri Myntti pääsi kokemaan seuran ensimmäisen sarjanousun lähes 30 vuoden tauon jälkeen, kun KPV voitti liigakarsinnoissa Turun Palloseuran vierasmaalisäännöllä.

Myntti, 36, muisteli karsintojen viimeisen vihellyksen jälkeisiä tunnelmia Jalkapallon Pelaajayhdistyksen sivuilla.

– Se tuntui aika epätodelliselta. Tässä on viimeisen muutaman vuoden ajan yritetty tosissaan päästä ylöspäin. Tuli tunne, että olemme nyt onnistuneet. Se oli huikea fiilis. Iso juttu sekä itselleni, seuralle että kaupungille.

Myntti on toiminut aiemmin myös KPV:n päävalmentajana ja pääsi nyt pelikentän puolella avittamaan joukkuetta kohti unelmaa. Matka oli pitkä, mutta sen väärti.

– Kyllä se tuntui jo joltain, kun nousimme Kakkosesta Ykköseen. Pääsimme silloin taas vähän enemmän ihmisten tietoisuuteen. On iso saavutus saada joukkue taas pääsarjaan lähes 30 vuoden tauon jälkeen ja sen takia tätä hommaa on viety eteenpäin.

KPV:n saavutukset kentällä ovat saaneet Kokkolan kaupungin reagoimaan kentän ulkopuolella. Olosuhteet kaipaavat kipeästi päivitystä liigatasolle.

– Näen parannusten olevan tärkein asia tässä nousussa. Kokkola on jalkapallokaupunki ja jalkapallossa on eniten junioripelaajia. Harjoitusolosuhteet ovat ihan hyvät, mutta peliolosuhteet ovat vuosia jäljessä. Se tarvitsi sen paikan pääsarjassa, että niitä alettiin laittamaan kuntoon. Nyt tulevat väliaikaisratkaisut ovat hyvä alku, mutta toiveissa olisi isompi projekti, jolla saataisiin tänne kunnon jalkapallokenttä.

Urallaan myös Norjassa ja Saksassa pelannut Myntti on tehnyt jalkapallon ohella myös muita töitä viimeiset neljä vuotta. Ajatus kasvattajaseuran edustamisesta Veikkausliigassa kutkuttaa, mutta hän ei vielä tiedä ensi vuoden suunnitelmiaan.

– Töiden kanssa on ollut omat haasteensa ja välillä on ollut aika rankkaa. Toistaiseksi kuitenkin sekä KPV että työnantaja ovat tarvittaessa joustaneet. En osaa vielä täysin sanoa, jatkuuko ura vielä. Oma motivaatio on se isoin tekijä. Se tärkein tuli nyt saavutettua nousun myötä ja se ajoi minua viime vuodet. Olen ottanut sen asenteen, että puhallan nyt kaiken ensin ulos ja sen jälkeen selvällä päällä katsotaan mitä teen. Toisaalta kyllä se vähän houkuttelisi, mutten koe, että minulta puuttuu mitään eikä minulla ole sen suhteen omia tavoitteita. Katsotaan mitä talvi tuo tullessaan, Myntti valottaa uransa jatkoa.