Millaista on elämä suurseuran kolmosvahtina? Englannin entinen maajoukkuetorjuja kertoo

Robert Green on esiintynyt 12 kertaa Englannin A-maajoukkueessa ja pelannut myös yhden ottelun MM-lopputurnauksessa.

Hänellä on tilillään lähes 600 ottelua Englannin kahdella korkeimmalla sarjatasolla. Tammikuussa 39 vuotta täyttäneen Greenin ura jatkuu yhä, mutta hieman erilaisissa merkeissä ja tunnelmissa.

Viime kaudella Green pelasi 90 minuuttia Leedsin tolppien välissä Englannin liigacupissa ja siirtyi kesän siirtoikkunan viime hetkillä Huddersfieldiin, joka oli juuri noussut Valioliigaan.

Hän ei pelannut Huddersieldin riveissä koko kauden aikana otteluakaan. Kolmosvahdiksi hankittu Green pääsi vaihtopenkille yhdeksässä ottelussa, mutta hanskoja hänen ei tarvinnut pukea päälle kertaakaan.

Viime kesänä Green vaihtoi jälleen seuraa. Hänen tämänhetkinen työnantajansa on Valioliigan suurseura Chelsea, jossa hän ei ole myöskään pelannut minuuttiakaan virallisessa ottelussa. Greenin edellä nokkimisjärjestyksessä ovat Argentiinan maajoukkuerinkiin kuuluva Willy Caballero, 37, ja maailman kallein maalivahti, 24-vuotias espanjalaistorjuja Kepa Arrizabalaga.

– Tämä ei ole sellaista, jota kuvittelin ikinä tekeväni. En ikinä ajatellut, että ”jes, haluaisin olla kolmosmaalivahti”, mutta tilanne muuttuu uran jatkuessa, kommentoi Green BBC:n haastattelussa.

– En ole päässyt osallistumaan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta se tehtiin selväksi alusta asti. Se on minun roolini, jos kaikki pysyvät kunnossa.

– En voi oikein valittaa, kun tässä on käynyt juuri näin.

Greenin mukaan rahalla ei ollut merkitystä, kun hän valitsi Chelsean uudeksi seuraakseen.

– Minuun otettiin yhteyttä kauden alussa ja kysyttiin, että haluanko siirtyä Chelseaan. En kysynyt missään vaiheessa, että paljonko saan siitä.

– Tietysti haluaa palkkaa. Tämä on työmme. Se on sama asia kuin kävisi toimistossa töissä. Se auttaa ruokkimaan perheen, mutta se (raha) ei missään vaiheessa ollut motivoiva tekijä.

Green sanoo, että hän halusi kokea elämän Valioliigan huipulla. Hän on aiemmin pelannut Englannin pääsarjassa Norwichin, Queens Park Rangersin ja West Hamin riveissä.

– On ajateltava, mikä on jännittävää. Olen oppinut paljon tällä kaudella.

– Tämä on ensimmäinen kerta urallani, kun en ole katsonut 40 pistettä ja ajatellut, että onneksi saavutimme sen.

Green harjoittelee yhä muiden mukana, vaikka lähtökohtaisesti hänelle ei heru minuutteja kuin hätätapauksissa.

– Ennen pelejä käydään läpi paljon teknisiä asioita, joten yleisesti torstaisin ja perjantaisin pelaan harjoituksissa vastustajan maalivahtina, enkä Chelsean.

– Siinä on iso ero. Lauantaina odottavasta pelistä ei saa motivaatiota.

– Loppujen lopuksi on löydettävä itse ne keinot pysyä motivoituneena ja kunnossa, eikä nojata ulkoisiin tekijöihin, kuten otteluihin.

– He (Chelsea) eivät halua, että heidän pitää huolehtia sellaisen pelaajan henkisestä tilasta, joka ei tule pelaamaan. He eivät halua pähkäillä, aikooko se pelaaja kiukutella.

– Fyysisesti tämä on yhä rankkaa. Joka päivä ollaan kentällä, ja työviikko kestää seitsemän päivää. En ole enää 21-vuotias, olen 39.

Isoin ero entiseen on ottelupäivissä. Green kuuluu Chelsean 25 pelaajan Valioliiga-joukkueeseen ja matkustaa jokaiseen pelin.

– Menen jokaiseen palaveriin, osallistun valmistautumiseen, lämmittelen ja autan kaikin tavoin, oli se sitten pallojen keräämistä, laukauksien torjumista tai keskityksien antamista.

– Sitten kun pelaajat ovat valmiita menemään kentälle, minä vaihdan kamat ja usein vieraspeleissä haen kupin teetä ja menen istumaan katsomoon.

Green ei kuitenkaan vain nauti pelistä muiden katsojien tavoin. Hän näkee pelin ”eri perspektiivistä” kuin valmentajat sivurajalla ja hän osallistuu otteluiden jälkeen palautteen antamiseen.

– (Katsomosta) näkee asioita, joita ihmiset vaihtopenkillä tai pelaajat kentällä eivät näe.

– Olen ollut pitkään jalkapallon parissa ja tiedän siitä paljon, joten jos minulla on mielipide enkä sano sitä, niin se menee hieman hukkaan. Miksi en antaisi mielipidettäni, kun olen siellä?

Kokeeko Green olevansa osa Chelsean joukkuetta?

– Olen kirjaimellisesti paikalla yhtä paljon kuin kaikki muutkin, mutta realistisesti en (koe). Samanlaista motivaatiota ei saa. Samaa kliimaksia (ottelua) ei ole viikon lopussa.

– Sitoutuminen on erilaista fyysisessä ja henkisessä mielessä.

– Sitä on pettynyt, kun joukkue häviää ja onnellinen, kun se voittaa, mutta se ei ole sinua. Se on asia, jossa olet mukana, mutta sinä et ole se, joka torjuu vedon.

Chelseassa pelaamisessa on ollut muita etuja. Greenin mukaan hänen pojalleen on valtava asia, että isä edustaa Lontoon suurseuraa.

– Tämä on ollut uskomaton kokemus itselleni ja myös pojalleni.

– Jalkapallo tuli hänen elämäänsä, kun hän oli 6-7, ja se on räjäyttänyt hänen tajuntansa. Hänelle se on uskomatonta, että hänen isänsä on osa Chelseaa.

– Luultavasti myöhemmin ajattelen, että poikani vieminen Wembleylle ja Stamford Bridgelle katsomaan Chelsean pelejä on erityinen asia minulle.

– En usko, että ajattelen tätä jälkikäteen urani turhauttavana vaiheena. Tämä on antanut minulle mahdollisuuksia tulevaisuutta ajatellen ja se on tuonut iloa myös muille ihmisille.