HJK lähtee tänään kuromaan Crvena Zvezdan kahden maalin etumatkaa kiinni kotistadionillaan. HJK:n on osuttava vähintään kahdesti ja pidettävä samalla oma maali puhtaana. Jos takaisku tulee, on HJK:n tehtävä vierasmaalisäännön takia neljä maalia mennäkseen jatkoon.
Savotta on siis valtava ja siinä onnistuminen vaatii HJK:lta onnistunutta hyökkäyspeliä. HJK:n on löydettävä pari kertaa rako Punaisen tähden puolustuksesta. Siihen on pienet mahdollisuudet.
HJK:n mahdollisuus hyökkäyspelissä perustuu kahteen asiaan. Ensinnäkin, HJK:n on toivottava, että Punainen tähti hyökkää edes muutaman kerran liian hyökkäävällä kenttätasapainolla. Kotiottelussaan Punainen tähti venyi muutaman kerran todella hyökkäävään 2-2-6-muotoon hakiessaan maaleja.
Silloin HJK voi iskeä vastaiskujaan räväkästi kohti vastustajan maalia.
Todennäköistä kuitenkin on, että HJK:n on löydettävä raot pitkällä hyökkäyksellään ja pidettävä samalla huoli omasta puolustusvalmiudestaan, ettei takaiskuja tule omien pallonmenetysten jälkeen. Punainen tähti tulee varmasti suojelemaan omaa johtoaan pallon kera niin, ettei se ylihyökkää puolustusvalmiuden kustannuksella.
Tässä on Toni Koskelan suurin pohdinnan paikka ja syy, miksi ottelun taktinen asetelma on Koskelalle erittäin viheliäinen.
Vaikka usein jalkapallossa vaikuttaa siltä, että tappiolla olevan joukkueen on pakko ”avata peliään” tai ”alettava hyökkäämään hanakammin”, se ei kuitenkaan ole usein kannattava strategia, jos se tehdään liian aikaisin.
Kyse on riskien kanssa pelaamisesta, mikä on yksi otteluvalmentamisen vaikeimmista asioista. Jos HJK ottaa esimerkiksi hyökkäävämmän kenttätasapainon jahdatakseen peliä, takaiskun vaara kasvaa. Koska yhden takaiskun kustannus on tänään illalla karmea, on riskiä kontrolloitava viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti.
Koskelan on laskettava, millä peliminuutilla riskiä kannattaa alkaa askel askeleelta ottamaan, jos numerot säilyvät 0-0:ssa. Oikeita hetkiä ei ole helppo haistaa.
Kaiken taustalla on myös se fakta, että kaikki voi romuttua yhteen heikosti pelattuun tilanteeseen vaikka jo ensimmäisen 15 minuutin aikana. Niin kova HJK:n vastustaja on.
Koskela on todennäköisesti hyvin perillä siitä, mitä riski jalkapallossa tarkoittaa. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että HJK:n kannattaa ottaa kentälle esimerkiksi lisää hyökkääjiä tai pelata palloa nopeammin ylöspäin, kuten usein kliseisesti ajatellaan.
Riski voi tarkoittaa tiettyjä muutoksia pelkästään kuolleissa tilanteissa tai yhden pelaajan siirtämistä toiselle strategiselle alueelle. Alueelle, joka ei aina ole ylhäällä vastustajan puolustuslinjassa.
HJK:n on pidettävä kiinni pallollisen pelin perustason laatutekijöistä, kuten muodosta ja järkevästä päätöksenteosta samalla, kun se lisää hönkää askel askeleelta.
Riskien kanssa pelaamisen ohella Koskelan on toivottava sitä, että HJK pelaa parhaan ottelunsa moneen, moneen vuoteen. Puolustuspelaamisessa HJK:n on tehtävä timanttinen suoritus ja toisessa päässä on onnistuttava niissä pienissä hetkissä, joissa ottelut ratkaistaan.
Toisin sanoen puolustuspelissä ei saa tapahtua kertaakaan sitä, mitä tapahtui Punaisen tähden 1-0-maalin rakenteluvaiheessa ensimmäisessä osaottelussa. Silloin HJK puolusti alivoimaisena Punaisen tähden laitaetenemistä, kun Ivan Tarasov hölkkäsi tilanteeseen jälkijunassa. HJK ei voi puolustaa laitakaistoilla yhtään tilannetta numeraalisesti alivoimaisena tällaisessa ottelussa.
Hyökkäyspäässä on yksinkertaisesti laitettava pallo tiukassa paikassa pussiin. Tämä vaatii hyökkäyspään pelaajilta ekstrataitoa.
Ennalta on vaikea ajatella, kuka HJK:n hyökkäyspään pelaajista olisi tällä hetkellä riittävän kovassa vireessä ja pystyisi tällaisessa ottelussa kaivattuja tehoja tekemään.
HJK:n on toisin sanoen pelattava lähes täydellinen jalkapallo-ottelu mennäkseen jatkoon.
Jussi Leppälahti
