Veikkausliigan runkosarja on nyt pelattu. Maaottelutauon jälkeen alkavat viiden kierroksen mittaiset loppusarjat. Ylemmässä loppusarjassa tullaan käymään hurja mestaruustaistelu kolmen joukkueen välillä.
Ylemmässä loppusarjassa on kahden kerroksen joukkueita. IFK Mariehamn on liian kaukana ja Hongan pitäisi pelata lähes täydellinen loppusarja, jotta se olisi mukana mestaruuskamppailussa. Hongan loppukesän vire ei ole vaikuttanut riittävältä.
Hongan tavoin myös HJK on jo lähes tötöillyt itsensä ulos mestaruustaistelusta. Parhaimmillaan Toni Koskelan HJK on ollut lupaava, mutta peli ailahtelee vielä liikaa. Koskela tarvitsee talven harjoitusjaksoja, jotta hän saa mahdollisuuden rutistaa HJK:sta enemmän irti.
Mestarisuosikkeja on sarjataulukon sekä pelillisen ilmeen perusteella kolme: Inter, KuPS ja Ilves. Mutta miten näiden kolmen välisessä taistelussa käy?
Jani Honkavaaran KuPS on joukkueista vaarallisin, kun pelin virta kulkee pystysuunnassa. KuPS prässää ja iskee vauhdikkaasti vastaan. Pallonhallinnassa se ei pelkää edetä vauhdikkaasti laitakaistoja pitkin ja keskittää palloa maalille.
Jos KuPS:ia vastaan osaa syöttää palloa prässäävän puolustajan selustaan, voi KuPS:ia ehkä pystyä juoksuttamaan. Jos KuPS:ia vastaan syöttelee hetkenkin päämäärättömästi sivuttain ilman pallottomien pelaajien nopeita tukitoimia, saa KuPS prässinsä päälle, jolloin se iskee pallolliseen kovaa kiinni. KuPS päästi viimeisessä neljässä runkosarjaottelussa yhden maalin, joten prässi toimii tällä hetkellä mainiosti.
KuPS:ia vastaan on pidettävä omassa pallonhallinnassa pelaajien väliset etäisyydet lyhyinä. Sen lisäksi on oltava valmis juoksemaan.
Ilves on kärkijoukkueista ”fyysisin”, jos fyysisyydellä tarkoitetaan rymistelevää tapaa mennä ilmakamppailuihin. Ilveksen pelaamisessa suoraviivainen eteneminen on isossa roolissa.
Ilveksen pelaamista värittää yksi todennäköisyyksiin liittyvä asia. Ilves saapuu hyökkäyskolmannekselle kaikista kärkijoukkueista useimmin pienten todennäköisyyksien suorituksilla, kuten pitkillä tempokuljetuksilla, puolipitkillä syötöillä tai pitkillä taistelupalloilla. Se pyrkii maalintekoon keskimäärin kaukaa. Alkukauden aikana pallot menivät pussiin, mutta loppukauden aikana tahti on hyytynyt kohti normaalia.
Viiden ottelun kuntopuntarissa Ilves on Veikkausliigan seitsemänneksi paras joukkue. Se ei lupaa hyvää, vaikka Jarkko Wissin joukkue osaakin venyä tiukoissa paikoissa. Ilveksen mestaruus olisi Veikkausliigaa piristävä yllätys, sillä se on koottu kärkijengeistä pienimmällä budjetilla.
Inter on kärkijoukkueista hyökkäävin. Se pelaa 3-4-2-1-järjestelmällä. Interin hyökkäyspään tehokolmikko, Timo Furuholm-Filip Valenčič-Mika Ojala, häärii kymppialueella ja vastustajan selustassa. Laidoilla viilettävät laitalinkit spurttailevat vastustajan laitapuolustajien selustaan.
Interin suurin heikkous on se, että se on tilanteenvaihdoissa ajoittain avonaisena. Interin hyökkäävä kenttätasapaino vaatii sitä, ettei hölmöjä pallonmenetyksiä tule. Hölmöt pallonmenetykset antavat vastustajalle saumoja iskeä vastaan. Toisaalta Inter myös tekee paljon maaleja. Inter kestää korkeiden maaliodotteiden pelejä, sillä sen hyökkäysvoima on niin korkeaa luokkaa.
On kiinnostavaa, että mestaruustaistelussa tiukimmin kiinni olevat joukkueet ovat taktisesti todella erilaisia. Toisaalta on todettava, että juuri nämä kolme joukkueitta omaavat menestymiseen vaadittavat asiat: laadukkaan prosessin edustusjoukkueen taustalla, tiiviin joukkuehengen, laadukkaan valmennuksen ja hyvät pelaajat.
Jos käyriä katsoo, niin Inter ja KuPS ovat vahvoilla. Mutta kun kyseessä on viiden ottelun turnaus, johon lähdetään lähes tasapisteistä, niin logiikka muuttuu. Viiden ottelun turnauksessa korostuvat kolme asiaa: onni, joukkueen henkinen lujuus sekä valmentajien laatimat pelisuunnitelmat ja niiden toteuttaminen.
Jussi Leppälahti