Näkökulma: Bayern München on lähellä täydellisyyttä – mitkä ovat sen avaimet menestykseen?

Bayern München pelaa sunnuntaina Paris Saint-Germainia vastaan Mestarien liigan loppuottelussa Lissabonin kuplassa. Saksalaisjoukkue lähtee kamppailuun pysäyttämättömässä vireessä, mutta mistä sen täydellisyyttä hipova pelitapansa on peräisin? Bayern on ensi kertaa finaalissa sitten kauden 2012-13, jolloin se kohtasi Jürgen Kloppin valmentaman Borussia Dortmundin ja voitti Arjen Robbenin maalilla 2-1 Lontoon Wembleylla. Tuon jälkeen finaalinäyttämöitä ovat hallinneet muut joukkueet, mutta tämä kausi on palauttanut Bayernin sinne minne kuuluu: absoluuttiselle huipulle ja suurimpaan otteluun seurajalkapallossa. Kyse on kauden parhaasta joukkueesta, jonka kehityskaari on ollut järkyttävän positiivinen sen jälkeen kun se vaihtoi valmentajaansa marraskuun 3. päivänä viime vuonna. Hansi Flick on palauttanut Bayerniin pelin, jota monet ovat vain yrittäneet luoda. Bayern on matkalla kohti uutta Mestarien liigan voittoennätystä , mutta edessä on vielä finaali ja todella vahva PSG. Mutta mikä on tämän Bayernin salaisuus ja mitkä ovat ne vahvuudet, jotka tuovat sille etua muihin verrattuna? Bayern on voittanut Bundesliigan 15 kertaa vuosituhannen vaihteen jälkeen ja kotimaisen tuplan 12 kertaa. Jupp Heynckes valmensi Bayernin triplaan 2013, mutta tämän jälkeen Mestarien liiga on ollut pääasiassa espanjalaisten juhlaa Barcelonan, Real Madridin ja Atlético Madridin mestaruuksien ja finaalipaikkojen siivittämänä. Liverpool katkaisi tämän putken viime vuonna, ja nyt poikkeusoloissa Bayernin huippuun viritetty joukkue lähtee hakemaan seurahistoriansa kuudetta isokorvaista pystiä. Ennen sukeltamista pelin syvyyksiin on syytä katsoa historiaa ja seuran toimintalogiikkaa.

Olemme mitä olemme

Bayern on perustettu helmikuussa 1900 sen ensimmäisten pelaajien toimesta. Mia san Mia, eli Olemme mitä olemme, on vanha bavarialainen sanonta ja seuran motto. Se kuvastaa hyvin seuran mentaliteettia, sillä perinteet siellä on tapana nostaa vahvasti esille. Legendaarisen Bayern Münchenin pelaajan, managerin ja puheenjohtajan Uli Hoenessin mukaan perinteistä ja arvoista ei pidä vain puhua, niiden mukaan pitää elää. Bayern on yksi perhe, se pitää entiset pelaajat vahvasti mukana seuran toiminnassa pelaajaurien jälkeen ja kaikki tämä yhdessä toimii roolimallina junioreille seuran eri akatemiatasoilla.

Bayern on luonut jatkuvuuden systemaattisella toiminnallaan, joka asettaa tasoja modernille jalkapallotoiminnalle. Seuran johto on pysynyt mukana vuosikausia ensin pelaajina ja sitten valmentajina tai johtajina, ja heidän ajatusmaailmansa resonoi kentälle saakka. Toisen maailmansodan jälkeen Bayernia ei valittu heti mukaan Bundesliigaan 1960-luvun alussa. Bayern leimautui sodan aikaan juutalaisten seuraksi, mutta lopulta ovet sarjaan aukesivat. Käytännössä vuodesta 1965 lähtien 1970-luvun kultakauden siivittämänä Bayern on toiminut määrätietoisesti ja tarkalla filosofialla kohti sitä mitä se nykyään on. Bayern on voittava organisaatio, ja siksi se on rakennettu vuosikymmenien saatossa.

Jatkuvuuden lisäksi Bayern taitaa bisneksen. Luvuissa mitattuna Valioliigan Liverpool, Tottenham, Chelsea ja Arsenal olivat edellä noin vuoden takaisissa vertailuissa. Deloitten 2019 rankingissa (seurat rankataan jalkapallotoiminnoista generoidun liikevaihdon perusteella) Bayern on viiden kärjessä neljäntenä.

Bayern haluaa toimia taloudellisesti vastuullisesti ja kannattavasti. Vuodesta 1991 seuran johdossa toiminut Karl-Heinz Rummenigge totesi taannoin uutistoimisto Bloombergille, että Bayernin on toimittava aina siten, ettei se voi käyttää enempää kuin mitä se tuottaa.

Jalkapallon talousblogi Swiss Ramblen mukaan kaudella 2018–19 Bayernin tuotot ennen veroja nousivat 46 miljoonasta 75 miljoonaan euroon nettotuoton ollessa 52 miljoonaa euroa. Liikevaihto nousi 93 miljoonalla eurolla 750 miljoonaan euroon (+14%, mukana pelaajamyynnit). Kaikki mainitut luvut olivat uusia ennätyslukemia. Huomionarvoista on, että Bayern on velaton yhtiö ja seura.

Bayern on kotisivujensa mukaan yhtiö, mutta ennen sitä  -  sen ensimmäinen instanssi  – on olla seura, jonka omistaa pääasiassa sen yhteisö. Bundesliigan 50+1-sääntö on taannut sen, ettei esimerkiksi Bayernin kaltainen suurseura ole valunut yhdelle instituutiolle tai yksittäiselle sijoittajalle. Näin seuran omistus säilyy terveenä ja puhtaana.

Sääntö on yksi iso syy myös sille, miten saksalainen jalkapallo on saatu pysymään ja tuotua lähemmäs ihmisiä ja faneja. Hoenessin mukaan Bayernilla ei ole tukijoita, ainoastaan yhteistyökumppaneita. Audi, Adidas ja Allianz omistavat kaikki osakekannasta 8.33%, joten 75 prosenttia seurasta on kannattajilla. Täydellisesti hallittu jalkapalloseura? Täydellinen on vaikea termi, mutta Bayern on ainakin hyvin lähellä sitä.

Hoeness on ollut avainasemassa myös siirtostrategian implementoinnissa. Bayern kasvattaa paljon pelaajia omassa akatemiassaan, mutta tuo niitä myös siirtomarkkinoilta. Se hankkii pelaajia, jotka ovat tyypillisesti joko nuoressa huipussaan tai tunnetusti todella lahjakkaita. Strategia on ns. mennyt tunteisiin Bundesliigassa, jossa Bayern on ostanut sarjan parhaita pelaajia jopa pahimmilta kilpailijoilta ja verrattain edullisesti. Totta kai matkalle mahtuu myös epäonnistumisia, mutta pääasiassa kirsikanpoiminta on ollut varsin tuottoisaa Bavariassa – ja yksi kovimmista menestyksen kulmakivistä.

Palapelin viimeinen palanen

Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin pelaajien pelistä. Kirsikanpoiminta on antanut Bayernin valmentajille usein parhaat palat, joista kasata menestyksekäs joukkue. Tähtipelaajien lisäksi ratkaisevan edun tuo nimen omaan etevämpi valmentaja.

Bayernilla on tämän kauden joukkueessaan samoja pelaajia kuin jo monta vuotta sitten, mutta Niko Kovacin miehistö ei ollut lähelläkään sitä, mihin Flick on Bayernin valmentanut. Pelaajista useampi, esimerkiksi Thomas Müller, pelaa parempaa palloa Flickin alaisuudessa kuin mitä Kovacin aikana. Valmentaja ja hänen apuvalmentajansa ovat keskiössä Bayernin tämän kauden menestyksessä. Jalkapallo on kehittymässä suuntaan, jossa formaatiot häviävät, puolustustyylit edistyvät ja pelin eri vaiheiden rajat hälvenevät. Näin ollen on tärkeää mitata eri asioita, jotka jäävät helposti analyysien ulkopuolelle. Yksi paljon huomiota nykyään saava asia on prässipeli, ja se on myös Bayernin pelitavassa keskeinen osa. Kun mitataan prässin intensiivisyyttä, käytetään PPDA:ta (passes allowed per defensive action) havainnollistamaan joukkueiden puolustustyylejä. On mielenkiintoista huomata, että PPDA-luvut korreloivat suoraan menestyksen kanssa. Flickin asentama prässipeli on maailmanluokkaa, ja vastaavaan pystyy vain harva joukkue maailmassa. Korkea prässi ja linja sisältävät tietysti riskinsä, mutta Barcelonaa ja Lyonia vastaan Bayern loi itselleen maaleja prässin ansiosta. Monet joukkueet, myös PSG, aloittavat rakenteluvaiheensa alhaalta. Bayern nauttii näistä tilanteista, kun sen hyökkäysnelikko pääsee prässäämään vastustajien puolustuslinjoja. Barcelonaa vastaan Bayernin neljästä ensimmäisestä maalista kolme tuli kymmenen sekuntia sen jälkeen, kun pallo oli voitettu takaisin instensiivisen prässin seurauksena. Bayern janoaa palloa takaisin itselleen 40 metriä vastustajan maalista. Tämä on ollut vastustajille painajaismaista niin Bundesliigassa kuin Mestarien liigassakin. Bayern elää ja hengittää prässistään. Se luo sillä itselleen maalipaikkoja samalla tavalla kuin muut joukkueet syötöillä. StatsBombin tilastojen mukaan Bayernilla on Euroopan viiden isoimman sarjan paras arvosana, kun mitataan onnistuneiden paineistuksien määrää. Toistaiseksi korkea linja ja kova prässi eivät ole olleet Bayernille ongelma – päinvastoin. Toppariksi Flickin alaisuudessa asettunut David Alaba kertoi, ettei jokaista palloa voi puolustaa ja Bayern tietää pelaavansa riskillä. Kun katsotaan tuloksia ja Bayernin kohtaamia laukauksia vastustajan tilanteenvaihdoissa, voidaan todeta riskinoton olevan hallittua. Ohessa hyvä visualisointi Bayernin hankkimista korkeista tilanteenvaihdoista tämän kauden Bundesliigassa. Heynckes asetti standardeja triplakaudellaan. Jo tuolloin Bayern nähtiin 4-2-3-1-formaatiossa, jota myös Flick on joukkueessa käyttänyt. Se on kuitenkin tehokkaampi, yhtenäisempi, aggressiivisempi ja silti samalla puolustuksellisesti tiiviimpi kuin esimerkiksi Kovacin aikana (sinänsä mielenkiintoista, koska Flick oli Kovacin apuvalmentaja). Bundesliigassa Bayern teki 2.94 maalia per ottelu päästäen 0.94 maalia per ottelu. Koko kauden maaliodottama yhtä ottelua kohden oli noin kolme. Kovacin aikana se oli noin kaksi ja päästettyjen maalien odottama oli noin 1.30.

Vastustajien päät pyörälle paikkojen vaihtelulla

4-2-3-1 on kuitenkin vain perusmuoto. Hyökkäysvaiheessa Bayern voi pelata versatiilisti. Mikäli vastustaja on alhaalla ottamassa vastaan, asettaa Bayern itsensä 2-3-5 tai 3-2-5-muodostelmiin vastustajasta riippuen. Vastaava muodostelma antaa Bayernille numeraalisia ylivoimia hyökkäyskolmanneksella. Tässä vaiheessa keskiössä on esimerkiksi Joshua Kimmich, joka voi hämmentää vastustajia ja puolustajia vaihtamalla pelipaikkaansa. Bayern saa pallottomien liikkeillä tiloja syöttöjen vastaanottamiselle, juoksuille sekä linjoja repiville syötöille. Ylikuormittamalla pallollisen puolen laitakaistan ja puolitilan, joutuvat vastustajan puolustuslinjat koville – usein Bayernilla on näissä tilanteissa jopa seitsemän pelaajaa aktiivisena.

Toinen kiehtova aspekti Flickin pelissä on laitapuolustajat. Alphonso Davies ja Kimmich (tai Benjamin Pavard) vaikuttavat merkittävästi ja rikastavat Bayernin peliä. Usein oikea puoli osallistuu enemmän rakenteluun syöttelyn kautta, kun vasemmalla oleva Davies hyökkää linjaa vastaan juoksuillaan. Daviesilta saatiinkin varsin herkullinen maistiainen pelistään Barcelonaa vastaan. Kokonaisuutena Bayernin puolustaminen on hyvin vaikeaa. Kokonaisuuden kuitenkin kruunaavat pelaajien vuorovaikutus ja paikkojen vaihtelu. Nämä yhdistettynä aiemmin mainittuihin asioihin tekevät Bayernin hyökkäyspelistä likimain täydellisesti virtaavaa. On varsin tyypillinen tilanne, että vastustaja puolustaa Bayernia vastaan montaa erilaista hyökkäystä usealta eri suunnalta ja erityyppisten ja -pituisten pelaajien toimesta. Kun lisätään tähän pelaajien korkeat taitotasot ja laaja syöttövalikoima, alkaa ratkaiseva etu olemaan selvää moneen vastustajaan nähden. Flick haluaa syöttölinjojen pysyvän lyhyinä. Näin ollen muoto pysyy kapeana, mutta silti eloisana. Jos Bayern menettää pallon, se on lähellä vastustajaa ja pelivälinettä -prässivalmius pysyy korkeana. Samalla puolustettaessa salataan vastustajan pelaajat taustavarjoissa. [readmore from=Bayern-München] Finaalissa vastassa on erittäin pätevä vastustaja, sen huippuvalmentaja, useampi tähtipelaaja ja jopa supertähti. Jalkapallo on hauska peli: joskus eron tekee valmentaja pelitapansa ja -suunnitelmansa kanssa, joskus nämä heitetään sivuun supertähtien yhden, kahden tai kolmen historiallisen suorituksen toimesta. Sunnuntain finaali on siitä jännittävä, että molemmat voivat satuttaa toisiaan ja ovat myös turnauksen parhaat kollektiivit joukkueina. Bayern on dominoinut tätä kautta, joten näyttääkö se vielä finaalissakin olevansa kauden selkeästi paras joukkue? Voi olla riskialtista ennustaa, miten joukkue voisi voittaa Kylian Mbappén ja Neymarin tähdittämän hyökkäyksen korkealla linjalla, mutta yhtä hyvin meidän pitäisi kysyä, miten PSG ja Thomas Tuchel ovat suunnitelleet puolustavansa Hansi Flickin Bayernia, joka ei ole pitkään aikaan pelannut näin hyvää jalkapalloa?

LUE MYÖS: