Raportti rajalta: Pietariin EM-kisoihin matkaavien syytä varautua odottamaan - rajanylitys kesti kaksi tuntia ruuhkattomana arkipäivänä

PIETARI. Huuhkajien unelma EM-kisoissa pelaamisesta toteutui lauantaina. Monien suomalaisfanien unelma Huuhkajien todistamisesta EM-kisoissa on kuitenkin vielä pienen matkan päässä. Omalla kohdallani matka alkoi maanantaina maarajan ylittämisestä, eikä yllätyksiltä vältytty.

Suomen rajalla

Asun Helsingissä. Otin kyytiin ystäväni Nooan ja Antonin. Anton osaa puhua venäjää ja kävi katsomassa MM-kisoja Pietarissa kesällä 2018. Kumpikin asia osoittautui meille suureksi eduksi matkamme alkutaipaleella.

ÄLÄ MISSÄÄ MITÄÄN! EM-kisojen LIVE-seurantaan TÄSTÄ!

Ajoimme Helsingistä maanantai-iltana kohti Pietaria, Kotkan kautta Vaalimaalle. Suomen rajalla ei ollut lainkaan jonoa, ja rajanylitys kesti vaivaiset viisi minuuttia. Ystävällinen virkailija tarkasti passin, viisumin, koronatestin ja rekisteriotteen ennen puomin nostamista. Olimme innoissamme. Olimme ylittäneet Suomen rajan hieman ennen iltakahdeksaa, ja ehdin itsekin haaveilla Espanja-Ruotsi-ottelun näkemisestä TV:n ääressä. Nämä haaveet osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä Venäjän rajalla ei säästytty lainkaan yhtä pienellä vaivalla. Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, ettei mikään seuraavista toimenpiteistä muuta kuin yllättänyt tai hämmentänyt. Olin henkilökohtaisesti varautunut sutjakkaampaan ja vaatimattomampaan tarkastukseen, mutta olin väärässä.

Venäjän rajalla

Saavuimme Venäjän rajalle, jossa parkkeerasimme auton jonon kolmanneksi. Rajavartiossa oli juuri käynnistynyt vuoronvaihto, minkä takia odottelimme ensimmäiset 20 minuuttia sitä, että työntekijät löysivät omille paikoilleen.

Kenelläkään ei tuntunut olevan mikään kiire, mikä hieman turhautti. Olimme jonon ainoat suomalaiset, mikä myös hidasti etenemistämme. Toisin kuin ystävältämme Antonilta, minulta ja Nooalta vaadittiin myös ylimääräinen koronatesti. Tämä tuli isona yllätyksenä. Olimme juuri käyneet Mehiläisen 195 euron PCR-testissä, joten tuntui erittäin turhauttavalta joutua uudelleen testattavaksi, vaikka ilmaista olikin. Testit suoritettiin rajavartion odotustilan aulassa. Täytimme ennen sitä kaksi lappua, joissa kysyttiin esimerkiksi osoitettamme Venäjällä, passinumeroa sekä puhelinnumeroa. Kummankin lapun keräsi suojapukuun pukeutunut nainen, joka suoritti myös koronatestin. Testin, jolla tuskin saisi positiivista näytettä vahingossakaan. Näin ainakin ajattelimme. Nainen nimittäin hipaisi normaalia paksummalla pumpulipuikoilla kumpaakin sierainta sekä kielen takaosaa. Voi olla, että kyseessä oli ihan toimiva käytäntö, mutta uusi minulle.

Rajalla tehtiin uusi koronatesti. Kuva: Eetu Ikola.

Kaiken kukkuraksi Anton kysyi venäläiseltä virkailijalta mitä varten testit olivat. Vastaus oli kauniisti sanottuna: ”Ne tulevat omaan käyttöön.” Ylimääräisen testin jälkeen siirryimme ulos ensimmäiselle luukulle, jossa meiltä tarkastettiin passit, viisumit ja muut asiakirjat. Kaikki meni hyvin, vaikkakin vähän hitaasti. Ystäväni Nooan kohdalla ilmapiirin valtasi kuitenkin hetkellinen jännitys ja hämmennys. Nooan kohdalla virkailija soitti jonkun koppalakin paikalle tarkistamaan asiakirjat. Hän saapui, kävi kopissa ja lähti hakemaan kameraa. Käytyään uudelleen kopissa kameran kanssa, kysyi Anton häneltä venäjäksi mikä ongelma asiakirjojen kanssa oli. Koppalakki vastasi kuitenkin vain, että ”ei ongelmaa” ja antoi passit sun muut takaisin. Viimeisenä auto oli tyhjennettävä ja laukut avattava. Kaikki vaati taas hieman odottamista, mutta onneksi vaadittavat asiakirjat olivat myös valmiiksi täytetty. Auton tarkastamisen jälkeen matka kohti Pietaria sai viimein luvan alkaa. Hämmennys ja väsymys muuttuivat nopeasti iloksi ja innostuneisuudeksi. Yhteensä rajalla meni noin kaksi tuntia ruuhkattomana maanantaina.