On naurettavaa, että Saksa ja Ranska joutuvat pelaamaan sunnuntaina Kansojen liigan pronssista hävittyään nelijoukkueisen turnauksen avauspelit.

Kansojen liigan arvostus on jo valmiiksi melko matalalla, ja muistikuvat siitä lienevät usein tilapäisiä ja katoavat nopeasti. Tänään harva muistelee Italian pronssia vuosilta 2021 ja 2023, eikä ihme, kun niinhän käy paremmissakin piireissä.

Kun Brasilian MM-kotiturnaus 2014 päättyi välierien sensaatiomaiseen 1–7-tappioon Saksalle, oli yhdentekevää, että joukkue hävisi myös sen jälkeen pelatun lohdutusottelun Hollannille.

Pelaajille huvittavinta on, että Saksa–Ranska-ottelussa ei varsinaisesti edes kilpailla pronssista, minkä paljastaa sen englanninkielinen nimi: third place play-off.

Vähemmän huvittavaa on, että tässä vaiheessa vuotta ylipäätään pelataan pienimerkityksisiä mutta samaan aikaan suhteellisen kovatasoisia pelejä. UEFA on väen vängällä halunnut tuotteistaa maajoukkuejalkapallonsa koko kauden jatkuvaksi menestystuotteeksi, siinä täysin onnistumatta.

Kaiken tämän sanottuani tunnustan, etten voi vastustaa kiusausta katsoa Saksa–Ranska-ottelua. Neuvottomana tähyilen ylöspäin: Miksi kuluttajat ja urheilijat itse pannaan vastuuseen omasta terveydestään?

Juuso Kilpeläinen

Aiheet Kansojen liiga Maajoukkueet Näkökulmat Ranska Saksa Ulkomaat